Avoimien ovien päivä. Minkä oven sinä valitsisit? Kenties alas kellariin johtavan, jossa sijaitsee pannuhuone. Tällä kertaa se kuitenkin jätettiin visitoimatta työturvallisuussyistä. Haljenneista putkista on nimittäin vuotanut muutamia kuutioita vettä betonisen loukon pohjalle. Homekasvusto on saanut otollisen kasvualustan huonosti ilmaa vaihtavassa tilassa, josta se on noussut rakenteita pitkin myös ylempiin kerroksiin. Paikka paikoin harsomaisena esiintyvän ja seinillä tummina täplinä kukkivan itiöviljelmän saattaa havaita ilman sen suurempia laboratorisia tutkimuksia.

Kuivakäymälä on ekologinen vaihtoehto ympäristöä ja luonnonvaroja järjettömästi tuhoavalle vesiklosetille.

Mistä kukin tykkää ja paljon alkon hintoja halvemmalla. Anna kuitenkin palaa ennen kuin ajat.

  

 Muutakin on tullut kirjoiteltua kuin sitä perinteistä: Kultalanguri on kuin paviaani. Mette Mannonen sääprofeetta. Oliiviöljy + pihka säärihaava. Ohto Manninen kansalaissota. Uni-apnea Bill Gosby. 

Ikuinen joulu.

Huominen, tyhjä kuin juopon lupaus.

Myllyä joka lähtöön ja muurauslaastia, sitä hyvää tulenkestävää, mutta ei kuitenkaan ajan kestävää.

Joskus voisi luulla että Salvadaor Dali sai vaikutteita teoksiinsa  autiotaloissa kiertelemällä, sillä samankaltaista surrealismia näkee lähes joka kerta tunkeutuessaan ihmiselämän jättämiin asumuksiin.

Kun kaikkea on tarpeeksi, on kaikkea jo liikaa.

Nyt ollaan lähellä sitä jotakin. Edesmenneen valtakunnan boheemin sanoin: Siellä missä uupuneet purjeet tiskirätteinä riippuvat.

Saunassa. Parturissa.

Jäte-auto. Epävakaista.

Kaup. loppu. Huono olo. Sadetta 2 mm. Huono olo. 

Kyläkauppa ei enää aukee.

Kaaduin pankin ulkorapussa.

Jonain päivänä kaikki vain loppuu.

Aika on arvokas luonnonvara ja yksilöllä on sitä hyvinkin rajallisesti. Siksi sen arvon pitäisikin olla mittaamaton. Valitettavasti moni myy vähäisen aikansa ahneuksissaan alle käypien torihintojen.
Tehokkuutta ja tuottavuutta vaativa yhteiskunta ei suosi ajankulunsa hallitsevia ajattelijoita, jotka löytävät oman vakaumukensa ja saattavat pahimmassa tapauksessa herättää myös muita mammonan tavoittelun paradoksaalisesta lumouksesta.
Monia kuitenkin houkuttelee käärmeen lailla se helpompi tie, jossa ei tarvitse itse tehdä moraalisia valintoja ja jossa riittää kun vain tottelee ja noudattaa sääntöjä välittämästä omasta etiikastaan. Millainen maailma olisi, jos jokainen vastaisi omista teoistaan, niin välittömistä kuin välillisistäkin? Toivo tulevaisuudesta ei ole valtioissa tai hallituksissa eikä edes uskonnoissa, vaan se on ihmisessä itsessään.

Eteläisessä Suomessa lähellä pääkaupunkiseutua on pitkään liikkuneiden huhujen mukaan sijainnut eräänlainen ihmisten ja varsinkin ihmismielen jalostukseen keskittynyt sairaala. Kyseessä ei ole mikään kolmannen valtakunnan aikainen ihmistenkidutuslaitos, vaan psykologisiin- ja fysikaalisiin kokeisiin perustuva tiedepohjainen tutkimuslaitos.
Joidenkin tietolähteiden mukaan se on saanut alkunsa 1970-luvun poliittisesti epävakaan ilmapiirin aikaansaannoksena, kun maailmanrauha ja planeettamme, kuin myös ihmiskunnan hengissä pysyminen oli enää vain hiuskarvan varassa. Tätä sairaalaa perustamassa ollut ja sitä ylläpitävä järjestö koostui eri maiden tiede- ja ylioppilaspiireistä, joita yhdisti yhteinen globaali päämäärä, maapallon ja ihmiskunnan turvattu tulevaisuus. Rahoitus hankkeeseen saatiin monilta yksityisiltä säätiöiltä, sekä yritysten ja konsernien suuromistajilta ja jopa valtioilta, joskin viimeksi mainituilta tahoilta usein salassa ja eri verukkeiden ja nimikkeiden alle verhottuna.

Sairaala rakennettiin sen aikaisten pääteiden, rautateiden ja lentoliikenteen välittömään läheisyyteen hyvien kulkuyhteuksien turvaamiseksi. Kokonaisuus naamioitiin lailliseksi, hiljaiseksi liike- ja järjestötoiminnaksi. Mitä keskemmällä keskeisyyttä ja lähempänä ihmisiä ollaan, sen huomaamattomampaa toiminta usein on tavallisen kansan silmissä. Harva kiinnittää huomioita esimerkiksi jonkun pienemmän uskontosuuntauksen kirkkoon, joka sijatsee keskellä kaupunkia. Joka päivä ihmisiä tulee ja menee, talonmies pitää pihan siistinä, välillä käy jakeluyhtiön auto pihassa tuomassa lähetyksen tai hakemassa tavaraa ja kaikki tapahtuu ihmisten uteliaiden silmien alla huomiota herättämättä.

Testit ja tutkimukset, kuten niiden tuloksestkin, ovat yhä tarkoin varjeltuja salaisuuksia, vaikka aktiivinen toiminta lakkasi jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. Joitain 'tietoja' on kuitenkin vuotanut kansan keskuuteen ja toriväen supateltavaksi. Keskeisiä projekteja kuulemma oli sotaisuuden ja metsästysvietin poistaminen ihmisen perimästä. Väkivallan vähentämisellä pyrittiin johdonmukaisesti luomaan rauhaa maailman vaarallisimpien petojen, eli ihmisten välille. Vastaavanlaisia kokeita suoritettiin laajasti Amerikan Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen. Tuloksena oli maailmanlaajuisestikkin huomioita herättänyt hippisukupolvi uusine aatteineen ja tekoineen. Onnistunut kokeilu kuitenkin hyllytettiin suuryhtiöiden painostuksen alla rahan ja vallan luodessa määreet maailman kulkusuunnalle.

Miksi tämä suomessa toiminut projekti ei lähtenyt toimimaan suunnitellusti? Syitä voidaan hakea 80-luvun markkinatalousyhteiskunnan ja sen myötä levinneen rahavallan ahneudesta sekä sen soluttautumisesta järjestön syvimpään ytimeen. Vaikka ongelmien ilmi tullessa toteuttiin puhdistus, se oli väistämättä liian myöhäistä. Maailma oli ajannut jo ohi tästä ihmiskunnan toivosta.

Millaisia kokeita aikanaan sitten tehtiin? Suurin osa testeistä oli psykologisia. Niillä ohjattiin ihmisen mieltä oikeudenmukaisempaan toimintaan ja kanssaeläjien kuin ympäristönkin huomioon ottamiseen. Jotkut toimenpiteet olivat hypnoosin kaltaisia nopeita toimintoja, osan taas kestäessä vuosia tarkassa ohjauksessa. Tuloksia saatiin kiitettävästi molemmilla saroilla. Mistään manipuloinnista ei kuitenkaan voida puhua, vaan kaikki perustui vapaaehtoisuuteen uuden onnellisemman maailman puolesta.

Hiljaa kuitenkin hiipui toivo paremmasta huomisesta. Vuonna 1985 sulkeutuivat viimeisetkin rahahanat järjestön kannalta tärkeiden ihmisten ja tekijöiden liuetessa massaan. Muutaman vuoden kuluttua laman kourissa kamppaileva Suomi  samoin kuin muukin ympäröivä maailma muuttuivat radikaalisti. Neuvostoliiton hajoaminen katkaisi tarpeellisten ja toiminnan kannalta välttämättömien tarvikkeiden saannin. Myös laitteet, tilat, menetelmät ja keskeiset ihmiset olivat käyneet vanhaksi. Kaikki oli lopullisesti ohi, vai oliko?

Toiminnan hiipumisesta huolimatta on tiede- ja toimenpidekeskus laitteineen yhä lähes täydessä käyttövalmiudessa. Vaikka henkilöstö on vähentynyt minimiin ja käytännössä ainoa palkollinen on vanha talonmies arkisessa rutiininomaisessa aherruksessaan, voi vielä joskus lähitulevaisuudessa olla aika jolloin alkaa taas tapahtua. Kyseessä ei ole mikään salaseura eikä hyvävelijärjestön ohjailema tieteenhaara, vaan rehellisesti maailman olemassaolon turvaamisesta kiinnostunut järjestö. Ehkä sinuunkin on lapsena ujutettu rokotteen varjolla mikrosiru, joka ohjailee toimintaasi kohti rauhanomaisempaa ja tasapainoisempaa huomista.

Talvisen metsän takaa löytyi puoliautio kartano. Kesäisin tiluksilla vielä näkyy elämää, mutta suurimman osan vuodesta talo pihapiireineen uinuu hiljaisessa horroksessa. Pihaportti muistuttaa menneistä vaurauden ajoista, vaikka onkin jäänyt kasvillisuuden jalkoihin jo vuosia sitten.

 

 Jäiset ikkunat tuijottavat tyhjyyteen, kun kosteus tiivistyy rakennuksen sisään ja liimautuu laseihin lämpötilanvaihteluiden aikaansaannoksena. Lopputulos on kaunis, joskin vahingollinen vanhoille rakenteille. Toistuvien kosteudenvaihtelujen myötä alkavat maalipinnat hilseillä ja pinkopahvit kupruilla kilpaa niiden päälle liimattujen seinäpapereiden kanssa. Ammoin muuratut piiput halkeilevat niihin tiivistyneen veden jäätyessä, murentaen laastit ja rappaukset takaisn jauhoksi.

Palvelusväen ovi on jo monta aikaa sitten jäänyt käytöstä. Kadonnut kiire luo pihamaalle pysähtyneisyyden tuntua ja epätodellisen seesteisen hetken.

Ylväs rakennus on peräisin Amerikan sisällissodan ajoilta. Vanhus kaipaisi kipeästi ylläpitoa, sillä vuodet eivät ole olleet armollisia tällekkään yksinäiselle. Koristeellisuus on kuin museoviraston pääarkkitehdin päiväunista. Rakennusmiehet olivat perimätiedon mukaan pohjalaisia ja paikka paikoin voi nähdäkin siihen viittaavia rakenteellisia ratkaisuja, vaikka kokonaisilme istuukin hämäläiseen maalaismaisemaan kuin rispaantunut karvalakki juopporetkun rengin päähän.

 

Rennosti rempsallaan, siihen kuuluisaan Hauholaiseen tapaan. Sotien jälkeisen pienviljelykulttuurin tai pikemminkin siihen liittyvien rakennusten pelastaminen ja vaaliminen alkaa olla ajankohtaista. Agrikulttuurin valtaisa muutos ja maatalousyhteiskunnan muuttuminen markkinatalousyhteiskunnaksi on jättänyt tuhannet punatiiliset navetat ja harmaat ladot hyödyttömiksi. Perinteiset ladot tulevat katoamaan maisemasta lopullisesti seuraavien kahden vuosikymmenen aikana ja sen jälkeen on navettojen vuoro.

Jos liikenteen tuottama melusaaste ei kantautuisi häiritsemään idylliä, voisi kuvitella kävelevänsä unessa. Tai no, miksei unessakin voisi kuulua liikenteen ääntä.  Hiljaisuuden voi nähdä, vaikka sitä ei kuulisikaan.
Maisema, värit ja kaiken vallannut kuura luovat postikorttimaisen tunnelman. Aivan kuin aika olisi hetkeksi pysähtynyt.

Millaiseksi kuvitteli tulevaisuuden tämän navettakompleksin rakennuttaja? Sellaiseksi se tuskin kuitenkaan tuli. Teurasauto haki karjaa viimeisen kerran täältä 80-luvun lopulla yli sata vuotta kestäneen maanviljelyshistorian hiljaa hiipueessa. Silloin tilaa asuttivat sisarukset, joilla ei kummallakaan ollut lapsia.

Liekö lähiseudun suurin kivinavetta? On näköä ja kokoa, yhtä paljon kuin tarpeettomuutta ja tyhjyyttä. Usko tulevaisuuteen on joskus ollut kova, kun tällaisia on pystytetty ympäri sotakorvauksien raastamaa maata. Silloin toivo saavutettiin työn ja tekemisen kautta.
Nykyään kun mikään ei kannata, eikä pitkäjänteisyydestä ole tietoakaan, ei tällaisia juuri rakennella. Epävakaa maailmantaloustilanne luo globaalia ahdistusta, tänään ei kannata, kun jo huomenna  kaikki voi olla ohitse. Tässä vaiheessa onkin aika sisäistää, ettei maailma oikeasti lakkaa olemasta, eikä elämä pääty, vaikka pörssikurssit romahtaisivatkin ja valtiot menisivät konkurssiin. Se tärkein kuitenkin säilyy ja myös todennäköisesti voimistuu alkushokin ja yleisen sekasorron jälkeen.
 

Pitkään vallinnut ja yleisesti mielletty käsitys ihmisen elämän tarkoituksesta on ollut onnellisuus, sekä olemassaolon helppous kaikkine turhakkeineen ja höysteineen. Mutta eihän se kai aivan niin ole? Ensimmäinen katsantokanta, eli onnellisuus, ei ole aivan väärä, mutta tarkennusta sekin tarvitsee tai vähintään uutta perspektiiviä. Miten voisit olla onnellinen, jos olet sitä aina? Tuntemukset tarvitsevat vastakohtia voidakseen olla olemassa. Jos koskaan ei ole tuntenut kipua, ei voi tietää miltä tuntuu kivuttomuus. Jos ei ole koskaan kärsinyt kylmyydestä, osaa tuskin arvostaa lämpöä. Jos ei ole koskaan ollut nälkäinen, on vaikea antaa arvoa kylläisyydelle. Jos ei koskaan tunne surua, ei voi myöskään olla onnellinen. Toisin sanoen pitää kokea epämiellyttäviä asioita voidaakseen aistia miellyttäviä. Suhde näiden vastakkaisuuksien välillä luo määreen onnellisuudelle, eli harmonialle. Ainoa looginen päämäärä elämässä onkin saavuttaa  tasapaino vastakohtien välillä. Salakavala turtuminen on pahin vihollinen harmonialle, vaikka kohtalollakin on toki oma osuutensa sen saavuttamiseen ja säilyttämiseen. On niin helppoa hukuttautua mukavuuksiin, päihteisiin tai tunnottomaksi osaksi koneistoa ja olla ajattelematta. Mutta jokaisen olisi syytä pitää mielessään, että jatkuvasti samansuuntaisten tunnetilojen kokeminen hukkaa balanssin siltä vaa'alta, jolla onnellisuutta mitataan. Ja totisesti, minä teille sanon ettei sen tasapainon säilyttäminen ole helppoa.


Loppuhartaudeksi luemme Tuomari Nurmion kappaleesta Kylmää ja kuumaa ensimmäisen, toisen ja viimeisen säkeen.

Sun pitää koskea kylmää ja kuumaa
Ja kovaa ja pehmeää
Ja sun pitää koskea kuollutta lihaa
Ja koskea elävää

Ja sun pitää haistaa ja sun pitää maistaa
Kaikkia aineita
Sun pitää kuunnella aineen ääniä
Ja ääniä äänien takaa 

Ja sun pitää oppia käskemään
Sun pitää oppia kumartamaan
Sun pitää liata kätes vereen
Ja pitää sydämes puhtaana 

Viikatemies tanssii suuren kivitalon hiljaisissa huoneissa ja puutarhassa tuoksuu kuolema. Toisin kuin rakennuksissa, joissa tuoksuu lähinnä kosteus ja home.

Helsinki - Tampere moottoritie, suuret tavaratalot, osotskeskukset ja 24h -marketit alle 500 metrin säteellä. Jälleen kerran herää kysymys, miten iso vankka kivitalo on unohtunut kaiken keskelle alueella, jolla tontti maksaa saman verran kuin uuden talon rakentaminen.

Piharakennuksessa on saunan lisäksi keittiö ja asuinhuone, sekä isohko kellari. Vierashuone on toiminut viimeisenä työnään ilmeisesti jonkun kodittoman narkomaanin sijana.

Maan vetovoima on venyttänyt kattoa kohti lattiaa, eikä aikaakan kun riippuva välipohja tulee saavuttamaan lopullisen määränpäänsä. Home on kotoisasti vallannut seinät ja katon, maalipinnan tunnelmallisesti hilseillessä irti pönttöuunin kyljistä. Täällä kelpaa kodittoman pujotella piikkiä surkastuneeseen verisuoneensa ja lähettää tajuntansa matkalle epätodellisuuden auvoisiin sfääreihin.

Kosteus on ruoskinut keittiön pintoja vuosien ajan. Psykedeelisen hyökkäävä keltainen luo sairaalloisen ja ahdistavan tunnelman ahtaaseen tilaan.

Lasileikkaus kuin kultakaupan ikkunassa.

Isot huoneet huokuvat tyhjyyttä, mutta jos oikein tarkkaan kuuntelee voi niissä kuulla kuiskauksia menneisyyden salaisista syövereistä.

 Nuorisomusiikkia parinkymmenen vuoden takaa ja tietysti c-kasetilla.

Kaunis valkoinen panelointi antaa kontrastia lattian vallaanneelle jätteelle. Nuoriso on käynyt paskomassa paikkoja oikein työkseen. Kaikki pinnat mihin keskekavuiset ovat ylettäneet, ovat joutuneet teini-iän aiheuttamien agressioiden kohteeksi.

Kuin sattumalta paikalle osui pari myöhäisiteiniä näyttämään pitkää nenää ja irvistelemään.

 Tältäkö näyttää taivaan porteilla? Toiset raput vievät ylös harmauteen ja toiset alas pimeyteen.

1950-luku on vahvasti läsnä. Talo edustaa ylemmän keskiluokan luksusta sen aikaisessa Suomessa. Vaikka harvalla nykyäänkään on vaaraa yhtä suureen talon näin hyvästä sijainnista puhumattakaan. 

Raha ja menestys ei tuonutkaan onnea, vaikka kunnianhimoa ja saavutuksia riitti. Se tärkein oli kuitenkin unohtunut.

 Viimeinen vilkaisu Lempi-mummun ryvettyneeseen puutarhaan.

Ette usko, jos sanon että että itse pääpiru ja paholainen antoi merkin tästä talosta ohi ajaessamme.

Kaappi on pakattu täyteen tyhiä kaljalaatikoita. Ehkä lähiseudun puliukkojengi on pitänyt täällä majaansa männä kesinä.

Yläkerrassa on taasen kokoontunut Kanta-Hämeen nuorisojaoston satanistiosasto. Ristiä on seinillä ja katossa vähän joka suuntaan, numeron 666 toistuessa myös useasti. On hieno huomata että nuoret ovat kiinnostuineita raamatusta ja erityisesti Johanneksen ilmestyksen ennustuksellisista jakeista.

Vaikutteita on saatu myös Maya-kulttuurista ja sen ennustamasta muutoksen päivästä, kun taas 'Jesse on likainen' taitaa olla ihan tavallista nuorisokulttuuria, ellei tällä sitten viitata tuttavallisesti erääseen kuuluisaan raamatun henkilöön.

Tennispallo Teneriffan auringon alta. Ihminen, joka pallon on aikoinaan ostanut, ei varmasti osannut kuvitella että se jonain päivänä on yksin särjetyn kotitalon kylmenneellä lattialla. Melkein mikä tahansa muu vaihtoehto olisi kenties tuntunut todennäköisemmältä. Siksi tuntuukin, ettei tulevaisuus mene koskaan niin kuin sen olisi kuvitellut menevän. Asiat joita odotat tapahtuviksi eivä tapahdu, kun taasen asiat joita et villeimmissäkään mielikuvituksesi lohkoissa osaa kuvitella, tulevat todeksi.

 

 Ei väri vyölaukkua pahenna, niinkuin meillä Hauholla on tapana sanoa.

  
Kliinisen lääketieteen laitos Tampereen yliopisto.
Rakkopunktio kuulostaa sangen epämukavalta, mutta onneksi myös anestesian perusteisiin on perehdytty riittävästi. Talossa asunut nuori nainen on opiskellut lääkäriksi. Ilmeisesti ei ole tullut äitä ikävä, koska kotitalo on kuoleman jälkeen jätetty oman onnensa nojaan. Suurin irtaimisto on käyty tyhjentämässä, mutta muuten ei mielenkiintoa ole riittänyt paikan ylläpitoon tai myymiseen.

Lapsikin sen tietää, että digiboxit kasvavat digipuissa, niin kuin maito tulee kaupanhyllyltä ja lihapiirakat sekä mikropizzat saarioisten äideiltä.