Tuntuuko joskus, että jokin on vinossa, tai jopa kaikki?

Ei silti ole syytä huoleen, sillä kaikki todellakin on vinossa, ainakin isossa mittakaavassa. Sillä onhan maapallo viime tiedon mukaan yhä lähes pyöreä, eikä pyöreälle pohjalle pysty periaatteessa luomaan tismalleen viivasuoria asioita. Niitä kuitenkin olemme tänään metsästämässä horisontaalisesta vinoumasta huolimatta. Outo fiksaatio funktionaalisesti muotoiltuja rakennuksia kohtaan kasvaa vuosien myötä entisestään. 

Poukama on tyven kuin pastorin sielu. Pitkälle laiturille asetellut muovituolit ja pöydät ovat jääneet muistoksi taivaanrantaan tuijottelijoista. Vesibussi tuskin on poikennut täällä enää tällä vuosituhannella.

Ja sopiihan näitä maisemia tuijotellakin. Vettä edessä, vettä takana ja välissä Suomen pisin riippusilta.

Suuri hirsisauna on upotettu maisemaan kaivinkoneella ja dynamiitilla. Hetken kuluttua se myös poistetaan siitä mahdollisesti samoin keinoin. 

Vandaalit ovat jo turmelleet kaiken ilman työkaluja rikottavan irtaimen ikkunoiden lisäksi.

Jopa rosteripalju on saatu revittyä irti eristeistään.

Täällä on ollut tilaa isommallekin löylyseuralle. Toivotaan, että joku pelastaisi hienon hirsirungon vielä uusiokäyttöön.

Saunan takaa löytyvä hirsilinna on sen sijaan vahvasta homeen hajusta päätelle menetetty tapaus. Entisessä elämässään se on palvellut majoitustiloina. 

Muovituoli löytyy täältäkin, kuin merkkinä lopullisesta hylkäämisestä.

Ovi on houkuttelevasti avoinna. Hirsilinnan uumenissa odottavaan ikihämärään johtaa jopa punainen lanka, houkuttelen tutkimusmatkailijaa astumaan sisään. Topakka homeenlöyhkä saa kuitenkin kääntymään karmeissa, ennen kuin pimeys ehtii nielaisemaan kulkijan kitaansa.

No, Joulupukin kadonnut reki sentään löytyi terassin kulmalta. Mitä lie pukki reissuillaan puuhannut, kun on menopelikin unohtunut. Vai onko rahat loppuneet kesken rilluttelun ja reki otettu velkojen pantiksi. Puheissa kerrotaan täällä vietetyn syntistä elämää viimeisinä lopun aikoina ennen sulkemistaan.

Ne jotka eivät ole sortuneet synnin tielle, ovat saaneet täältä monenlaista menovettä jatkaakseen matkaansa. Mittarikenttä ei sentään vedä vertoja Rengon Unionin oktaanivaihtoehdoille.

Joku näistäkin on jotain yrittänyt irrotella. Sama kohtalo oli Unionin mittareilla, jotka vuosien aikana katosivat pala kerrallaan ja viimein kokonaan keräilijöiden kokoelmiin.

Mitähän nämä ovat olleen? Mielikuvitusmittareita ilma-autoilijoille?

Vaan janohan täällä tulee. Onneksi heti selän takana aukeaa ravintolapuoli virvoittavine vesineen.

Joskaan tulijoita ei toivoteta varsinaisesti tervetulleiksi.

Ensimmäiset kangastukset alkavat horjuessamme kohti keidasta.

Että mitä oli? Disco Take Five, Drink Bar, Cafe ja Terace.

Vanerisulkujen välistä pilkottaa toinen todellisuus.

Discotequessa tanssivat nyt vain aaveet, eivätkä kauaa enää nekään.

Takapihan terassilla sen sijaan jatkuu ikuinen kesä. Edellisellä kerralla täällä käydessämme nautimme  kahvin ja jäätelön heinäkuussa 2014. Lounasaika oli alkamassa, pubin puoli ja terassi avoinna. Vain asiakkaat puuttuivat. Sinä syksynä ovet lyötiin lopullisesti kiinni. 

Enää on vain futuristiset muodot ja taakse jäänyt tulevaisuus. Kohta nekin kadonneita.

Vaikkei ensimmäinen tarinani tässä blogissa täytä vielä pyöreitä vuosia, voin silti juhlavasti lausua ympyrän sulkeutuneen tai ainakin muuttaneen muotoaan. Tosin silloinhan se ei enää ole ympyrä. No oli niin tai näin, mistään elämänkehän täyttymisestä tai reinkarnaatiosta ei ole kyse, vaikka niitäkin vuosikiertoihin ja niiden mukanaan tuomiin muutoksiin on mahtunut. Pikemminkin kyse on ajatustyön konkretisoitumisesta ja reaalitodellisuuden sulautumisesta fiktioon kirjan muodossa.

Hmm... Olisi ehkä pitänyt muotoilla avaus toisin edes jonkinlaisen mielenkiinnon säilyttämiseksi, mutta olettehan te, jotka näitä autiotaloseikkailuitani satunnaisesti seurailette jo tottuneet tekstini maailmankaikkeuden mysteerioita maalaileviin sävyihin. Siksipä voin lohdun sanoina teille nyt kertoa, että olen saanut kasattua hieman tolkullisempia tutkintoja ja tulkintoja ihmiselämän hylkäämistä kulisseista. Ensimmäinen varsinainen painettu sanani ilmestyy näinä heräävän kevään alkupäivinä ja sen tosiasian ohjastamana ajattelin tehdä tämänkertaisen blogitekstini. Tapahtuuhan kirjan seikkailut suurimmalta osin näiltä sivuilta tutuissa maisemissa autiotalojen ja ajattomuuden välisellä vyöhykkeellä.

Valitettavan monet tähän laajempaan kertomukseen sisällyteistä paikoista on jo maa ja aika nielaissut. Olemme  kuitenkin sikäli onnekaita, että käytössämme on lukuisia näihin tunnelmiin kuljettavia kuvasarjoja, jotka löytyvät Ajatonta-sivujen arkistoista. Tervetuloa siis tutustumaan Kiramon maailmaan. Mitä muuta kaipaisimmekaan näinä keväisinä päivinä luonnon herätessä horroksestaan, kuin marraskuisia pimeyden ja loskan ympäröimiä aikoja, jotka mustavalkoisuudellaan värjäävät kertomuksen koruttomia kulisseja suomalaisuuden syvintä olemusta heijastavin kirjaimin. En kuitenkaan tahdo maalata paholaisen kuvia pinkopahveihin tai sahalaitoksen peltisiin seiniin, vaan elämän ja yhteisöllisyyden ymmärtämistä sekä ennenkin alleviivaamaani kaiken arvostusta, joka kirjan päähenkilöltä onkin pahasti kadoksissa.

Alunperin kirjan pohjana oli tarkoitus käyttää osittain tämän Ajatonta-blogini kirjoituksia. Keräsin parhaat palat wordiin ja materiaalia kertyikin lähemmäs sata A4-liuskaa. Loppuviimein käytin kuitenkin ainoastaan kaksi lausetta aiemmin kirjoittamistani teksteistä, jotka päätyivätkin heti kirjan avaukseen ensimmäiselle sivulle. Sen jälkeen tarina vei kirjoittajan mennessään omia mutkikkaita polkujaan. 

Kerronnaltaan Kiramo ei ole onneksi niin raskasta luettavaa kuin nämä autiotaloarvuutteluni loputtoman pitkine lauseineen ja sanakiemuroineen. Pikemminkin Kiramon kirjoitustyyli on nordic noir tyyppistä toteavaa sanailua, unohtamatta kauniin suomen kielen suomia sanallisia leikittelyjä. Kirjan takakansi kertokoon meille pääpiirteittäin tarinankulun: 

Finanssikriisin vauhdittama alamäki vie uraohjuksen suvun hylkäämälle huvilalle. Syksyiset viikot alkavat kiertyä tiiviksi keräksi mysteerien maailmaan, jossa salaisuuksien verhoamat sivujuonteet kasvavat synkäksi virraksi. Pyskologinen trilleri kiitää halki ajan ja ajattomuuden, rikkoen todellisuuksien rajat. Menneisyys on nyt.

Tapahtumapaikat ovat monelle UE-harrastajalle hyvinkin tuttuja menneiltä vuosilta, osa taas on sen verran syrjäisiä, että vain harvat niistä ehtivät nauttimaan ennen kyseisten kohteiden ajanlaskun päättymistä, paitsi tietysti näiden blogissani julkaistujen matkojen myötä. Suuressa roolissa on muun muassa eräs edesmennyt kahvila-ravintola. Keskeisimpänä pisteenä koko kehyksessä on kuitenkin toimintansa lopettanut puunjalostuslaitos, jonka synkissä loukoissa kirjassa vieraillaankin useammin kuin lähikaupassa. Myöskään hämäläisiä autiotaloja ei jätetä rauhaan, heidän elävistä ja kuolleista omistajista puhumattakaan.

Oman tumman säväyksensä kertomuksen kulkuun antavat myös vierailut Bockin suvun viimeisen jälkeläisen luona, niin sanotusti ennen ja jälkeen, jos näin voin muotoilla ollakseni paljastamatta liikoja. 

Paras siis jättää tarina lukijoille.

Ajankohtaista tietoa kirjan tulevista liikkeistä ja lukijoiden reaktioista voit seurata osoitteessa https://fb.me/kiramokirja

Linkeistä pääset sukeltamaan Kiramo kirjan kuvitteellisille tapahtumapaikoille:

https://ajat0nta.blogspot.com/2014/04/surullisia-uutisia-greatest-and-latest.html

https://ajat0nta.blogspot.com/2012/09/ajasta-ajattomuuteen-ja-ulottuvuudesta.html

https://ajat0nta.blogspot.com/2012/04/luovan-tauon-jalkeen-on-aika-jatkaa.html

https://ajat0nta.blogspot.com/2012/01/kahvila-ravintola-f-ky.html

https://ajat0nta.blogspot.com/2017/07/talla-kertaa-kiertolaisajelumme.html

https://ajat0nta.blogspot.com/2016/08/jalleen-kerran-nousee-ajatuksiin-veikko.html

https://ajat0nta.blogspot.com/2013/07/piiskaama-asfaltti-johdattaa-pusikoiden.html

https://ajat0nta.blogspot.com/2012/04/kanta-hameen-sydamessa-kauniin-jarven.html

https://ajat0nta.blogspot.com/2012/05/maaseutu-autioituu-nuoret-muuttavat.html

https://ajat0nta.blogspot.com/2012/07/suomalaisen-arkkitehtuurin-helmia-lojuu.html

https://ajat0nta.blogspot.com/2012/07/mika-vuohen-kuvalla-varustettu.html

https://ajat0nta.blogspot.com/2015/10/vaikka-viime-kesa-oli-enemman-pilvessa.html

https://ajat0nta.blogspot.com/2012/09/hyss.html

Välkommen!  I dag vi har mycke spelar för övergiven restaurangbåt.

Jaahas, kellohan on jo pitkälti yli keskipäivän eli astukaamme peremmälle tähän lemmenlaivattareen.

Joskin hiljaista on vielä näin alkuiltapäivästä.

Totta puhuen näyttää siltä ettei tällä kannella voi enää nauttia kuin omia eväitä.

Luukut on lyöty säppiin, mutta kurkataan silti miltä näyttää syvemmällä tämän uppoavan rotankolon ruosteisissa syövereissä.

Terveysviranomaiset tuskin olisivat innoissaan, jos täällä vielä liiketointa olisi ryhdytty harjoittamaan. Tosin ei tämä viimeisinä aukioloaikoinaankaan juuri siistimmältä näyttänyt. Lämpimän lonkeron tai oluen sai muutamaan kertaan käytetyistä kertakäyttömuovituopeista ruokapuolen koostuessa ainoastaan mikromakkarasta sinappi-ketsuppi höysteellä.

Kuittirullat ja kastikkeet ovat jääneet odottamaan tulevia kesiä. Säilöttiinköhän ruokatarpeet näin kätevästi käden ulottuvilla aktiiviaikoinakin?

Nortinmyyntiluvat on ainakin kunnossa, vaikka muuten on vähän lipsuttu.

Kannen alla taas ei ole kaikki ihan kunnossa. Uhkaava kallistuma johtuu pohjaan kertyynestä vedestä. Tämän ravintolalaivan vuotta aiemmin kaatopaikalle seilannut veli ehti vuotaa kohtalaisesti öljyä rantavesistöön upotessaan, vaikka ravintoloitsijan mukaan laiva oli uppoamaton kuin Titanic ja varsinkin vapaa kaikesta ongelmajätteestä, öljystä ja polttoaineesta. No, siistimisestä lähti sadantuhannen euron lasku bulvaanille, jonka nimiin yritystoiminta oli konkurssin alla puljattu.
Toisin sanoen veronmaksajien maksettavaksi jäi lasku kaikesta siivouksesta ja laivanhylyn kärräämisestä kaatopaikalle.
Muistaakseni joku osti kyseisen Teemun romuraudaksi parilla tonnilla pakkohuutokaupasta, muttei koskaan lunastanut huutoaan saati hakenut kovan onnen kippoa pois Karanojan hylättyjen ajoneuvojen häkistä.

Tässä kuvassa on kaikki ihmisen tekemä vinossa. Tämä tuhoon tuomittu laiva sekä vasta rannalla näkyvät ison rahan talot. Vanhan järvenpohjan päälle tuupatut tönöt alkoivat kallistua Pisan tornin tapaan heti valmistuttuaan. Jotain ankkurointeja kai tehtiin hätäaputöinä, mutta vahinko oli jo ehtinyt tapahtua. En tiedä kuinka korkeissa oikeusasteissa asiaa veivattiin ja mikä oli lopputulos. Vinossa talot kuitenkin yhä rannassa seisovat.

Tämäkin laiva pakkohuutokaupattiin kaupungin toimesta persaukisen konkurssipesän saataviksi. Niinpä se eräänä päivänä lähti Tamperetta kohti, tosin useiden epäonnistuneiden hinausyritysten jälkeen. Milloin oli liian pieni puksutin millä yritettiin lotjaketta vetää, milloin taas tuuli väärästä suunnasta. Viimein ruostekasa kuitenkin katosi maisemista autuaammille uppoamismaille, vai pitäsikö sanoa -vesille.

Hyvästi jääköön Tyyne ja Teemu. Nostakaamme lämmin keskiolutmalja heidän muistolleen.