Näytetään tekstit, joissa on tunniste Utopia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Utopia. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 10. helmikuuta 2013


Eteläisessä Suomessa lähellä pääkaupunkiseutua on pitkään liikkuneiden huhujen mukaan sijainnut eräänlainen ihmisten ja varsinkin ihmismielen jalostukseen keskittynyt sairaala. Kyseessä ei ole mikään kolmannen valtakunnan aikainen ihmistenkidutuslaitos, vaan psykologisiin- ja fysikaalisiin kokeisiin perustuva tiedepohjainen tutkimuslaitos.
Joidenkin tietolähteiden mukaan se on saanut alkunsa 1970-luvun poliittisesti epävakaan ilmapiirin aikaansaannoksena, kun maailmanrauha ja planeettamme, kuin myös ihmiskunnan hengissä pysyminen oli enää vain hiuskarvan varassa. Tätä sairaalaa perustamassa ollut ja sitä ylläpitävä järjestö koostui eri maiden tiede- ja ylioppilaspiireistä, joita yhdisti yhteinen globaali päämäärä, maapallon ja ihmiskunnan turvattu tulevaisuus. Rahoitus hankkeeseen saatiin monilta yksityisiltä säätiöiltä, sekä yritysten ja konsernien suuromistajilta ja jopa valtioilta, joskin viimeksi mainituilta tahoilta usein salassa ja eri verukkeiden ja nimikkeiden alle verhottuna.


Sairaala rakennettiin sen aikaisten pääteiden, rautateiden ja lentoliikenteen välittömään läheisyyteen hyvien kulkuyhteuksien turvaamiseksi. Kokonaisuus naamioitiin lailliseksi, hiljaiseksi liike- ja järjestötoiminnaksi. Mitä keskemmällä keskeisyyttä ja lähempänä ihmisiä ollaan, sen huomaamattomampaa toiminta usein on tavallisen kansan silmissä. Harva kiinnittää huomioita esimerkiksi jonkun pienemmän uskontosuuntauksen kirkkoon, joka sijatsee keskellä kaupunkia. Joka päivä ihmisiä tulee ja menee, talonmies pitää pihan siistinä, välillä käy jakeluyhtiön auto pihassa tuomassa lähetyksen tai hakemassa tavaraa ja kaikki tapahtuu ihmisten uteliaiden silmien alla huomiota herättämättä.


Testit ja tutkimukset, kuten niiden tuloksestkin, ovat yhä tarkoin varjeltuja salaisuuksia, vaikka aktiivinen toiminta lakkasi jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. Joitain 'tietoja' on kuitenkin vuotanut kansan keskuuteen ja toriväen supateltavaksi. Keskeisiä projekteja kuulemma oli sotaisuuden ja metsästysvietin poistaminen ihmisen perimästä. Väkivallan vähentämisellä pyrittiin johdonmukaisesti luomaan rauhaa maailman vaarallisimpien petojen, eli ihmisten välille. Vastaavanlaisia kokeita suoritettiin laajasti Amerikan Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen. Tuloksena oli maailmanlaajuisestikkin huomioita herättänyt hippisukupolvi uusine aatteineen ja tekoineen. Onnistunut kokeilu kuitenkin hyllytettiin suuryhtiöiden painostuksen alla rahan ja vallan luodessa määreet maailman kulkusuunnalle.


Miksi tämä suomessa toiminut projekti ei lähtenyt toimimaan suunnitellusti? Syitä voidaan hakea 80-luvun markkinatalousyhteiskunnan ja sen myötä levinneen rahavallan ahneudesta sekä sen soluttautumisesta järjestön syvimpään ytimeen. Vaikka ongelmien ilmi tullessa toteuttiin puhdistus, se oli väistämättä liian myöhäistä. Maailma oli ajannut jo ohi tästä ihmiskunnan toivosta.


Millaisia kokeita aikanaan sitten tehtiin? Suurin osa testeistä oli psykologisia. Niillä ohjattiin ihmisen mieltä oikeudenmukaisempaan toimintaan ja kanssaeläjien kuin ympäristönkin huomioon ottamiseen. Jotkut toimenpiteet olivat hypnoosin kaltaisia nopeita toimintoja, osan taas kestäessä vuosia tarkassa ohjauksessa. Tuloksia saatiin kiitettävästi molemmilla saroilla. Mistään manipuloinnista ei kuitenkaan voida puhua, vaan kaikki perustui vapaaehtoisuuteen uuden onnellisemman maailman puolesta.


Hiljaa kuitenkin hiipui toivo paremmasta huomisesta. Vuonna 1985 sulkeutuivat viimeisetkin rahahanat järjestön kannalta tärkeiden ihmisten ja tekijöiden liuetessa massaan. Muutaman vuoden kuluttua laman kourissa kamppaileva Suomi  samoin kuin muukin ympäröivä maailma muuttuivat radikaalisti. Neuvostoliiton hajoaminen katkaisi tarpeellisten ja toiminnan kannalta välttämättömien tarvikkeiden saannin. Myös laitteet, tilat, menetelmät ja keskeiset ihmiset olivat käyneet vanhaksi. Kaikki oli lopullisesti ohi, vai oliko?


Toiminnan hiipumisesta huolimatta on tiede- ja toimenpidekeskus laitteineen yhä lähes täydessä käyttövalmiudessa. Vaikka henkilöstö on vähentynyt minimiin ja käytännössä ainoa palkollinen on vanha talonmies arkisessa rutiininomaisessa aherruksessaan, voi vielä joskus lähitulevaisuudessa olla aika jolloin alkaa taas tapahtua. Kyseessä ei ole mikään salaseura eikä hyvävelijärjestön ohjailema tieteenhaara, vaan rehellisesti maailman olemassaolon turvaamisesta kiinnostunut järjestö. Ehkä sinuunkin on lapsena ujutettu rokotteen varjolla mikrosiru, joka ohjailee toimintaasi kohti rauhanomaisempaa ja tasapainoisempaa huomista.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Useimmilla meistä on haaveita, odotuksia tulevaisuudelta, mielipiteitä miten asioiden tulisi olla ja varsinkin miten niiden ei tulisi olla. On helppo nostella epäkohtia puheenaiheisiin tai otsikoihin ja sanoa miten yhteiskunnan pitäisi toimia. Vaikeamapaa kokonaisuus on kuitenkin saada oikeasti toimimaan hyvin pitkällä tähtäimellä eikä vain hetkellisessä nousukauden huumassa, joka pienessä nosteessa leijuu tyhjyyden päällä. Vielä vaikeampaa, jos ei jopa mahdotonta, on saada aikaiseksi sellainen tilanne, että kaikki kansa tai edes suurin osa ihmisistä olisi tyytyväisiä ja ehkä jopa onnellisia. Yrityksiä on toki ollut useita, kommunismista kapitalismiin ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta siltä väliltä.


Unelmien täydellistä ihanneyhteiskuntaa sanotaan utopiaksi. Millainen sinun maailmasi olisi? Realiteettien huomioonottaminen on yksi utopian peruskivistä. Ihminen ei elä pelkästä rakkaudesta. Ruoka, juoma ja suoja ovat ihmisen elinehtoja, joten niiden saaminen  ja olemassaolo on turvattava ennen kuin aletaan rakentaa yhteiskuntaa, joka vastaa elämisen syvintä tarkoitusta.


Paratiisi-seurakunnan saarnaajan Per Gamaliel Mustapään sanoja muistinvaraisesti lainatakseni: 'Ei vain ruumis, vaan myös sielu tarvitsee ravintoa'. Prioriteetti kaksi heti hengissä pysymisen jälkeen on ihmismielen huvittaminen eli niin sanottu hengenravinto. Uskonnot, tarinat, runot, maalaukset, veistokset, musiikki ja kaikki muut taiteenlajit ovat ihmisten janoamia jo aikojen alusta saakka.




Tasan ei käy onnenlahjat, niinkuin monesti on kuultu sanottavan. Utopia-yhteiskunta on herkästi särkyvä ja jos perustuksissa on jo olennaisia virheitä, ei elinkaarikaan tule todennäköisesti olemaan pitkä. Huonolla tuurilla olet kokeilun jälkeen kadulla, köyhänä ja katkerana.




Vaihtoehtoisesti voit onnistua ja yhteiskuntamallisi sekä elämäntapasi toimii niin että elämä maapallolla voi jatkua kohti parempaa huomista. Erilaisia utopiakokeiluja on ollut sadoittain ympäri maailmaa. Suomestakin on lähtenyt lukuisia siirtokuntia uuden uljaan maailmanjärjestyksen toivossa. Poikkeuksetta ne ovat kuitenkin sortuneet omaneduntavoittelun tuomiin sisäisiin ristiriitoihin.


Monet suomalaiset ihanneyhteisöt perustettiin ilmastoltaan lämpimiin maihin. Yhdistävänä tekijänä voidaan pitää sosialistisfilosofista ja vegetaarista elämänkatsomusta.


Etelä-Amerikasta löytyy vieläkin Suomesta viime vuosisadan alkupuolella lähteneitä utopiayhteiskuntia tai pikemminkin niiden jäänteitä, jotka ovat sekoittuneet ja sopeutuneet paikalliseen väestöön ja kulttuuriin.


Myös uskonnollisia utopioita on syntynyt ja lähtenyt täältä kylmästä ja karusta kotimaastamme. Israelissa toimiva 70-luvulla perustettu Jad Hashmona ja Sierra Leoneen kolmesataa vuotta sitten kulkeutunut Uusi Jerusalem ovat näistä kenties kuuluisimmat. Lopputulos niissäkin tosin taisi näyttää yhtä pyhältä kuin vartiotorni vessan lattialla.


Syytä ei tarvitse tälläkään kertaa kovin kaukaa etsiä. Heikoin lenkki kaikessa on ihminen itse ja se monessa yhteydessä mainittu perisynnin perkele, eli ahneus.


Ehkä kannattaisi vain hiljentää hieman vauhtia ja katsoa ympärilleen. Saatatkin jo elää omassa utopiassasi kun vain tarkastelet asioita tarkemmin. Koko elämäsi olet tehnyt valintoja, jotka ovat ohjanneet sinua tähän hetkeen. Virheitäkin toki sattuu, mutta se suuri linjaus on kuitenkin jokaisen omassa hallinnassa. Ulkopuoliset tekijät tietysti puuttuvat usein asioiden kulkuun, mutta sekin vain tuo jännitystä matkalle.
Monilla vain on valitettavasti niin kiire elää ja savuttaa etteivät he edes huomaa elävänsä. Sitten kaikki onkin jo ohi.