Matka satujen maailmaan...

...alkaa läpi lasisen metsän...

...jonka polut ovat peittyneet sirpaleisiin.

Pidäthän varasi, sillä tajuntasi saattaa hämärtyä liikkuessasi eri todellisuuksien ja ulottuvuuksien välisessä ajattomuudessa.

3.3.-94 Hepsankeikka tuli tänään. Kun se saatiin ulos kuljetusautosta vietiin se Ryssän viereiseen boxiin. Hevoset haistelivat ja Ryssä hirnahti kimeästi. Pian Hepuli alkoi syödä heiniään.
Olimme siivonneet sille varustelaatikon, joka oli homehtunut kiinni seinään. Tallille oli myös syntynyt kolme karitsaa, kaikki mustia. Ne oli tosi ihania. Kävimme vielä taputtelemassa Hepsaa ja lähdimme kotiin.

1.4. -94  Hepuli on ollut meillä jo kuukauden. Se on kotiutunt hyvin. Olemme käyneet jo muutaman kerran maastossakin. Siellä se tykkää olla. Keskiviikkona laukkasimme Kuuslahdessa yhden ihanan suoran. Olin varmaan yhtä märkä kuin Hepsa. Hepuli on Vuorentakana paljon rauhallisempi kuin Sammolla.
Se tykkää olla Ryssä- tallilla.

3.4. -94  Eilen Vappu ratsasti Hepulilla. Talutin sitä ensix ja sit siirryin kauenmax. Ratsastin Hepsalla ensix ite. Se olikin tosi rauhallinen laukassakin. Maire on ommellu Hepsalle sinisen satulahuovan Lempin vanhalla poljettavalla koneella! Ja Jossu kai myy meille yhen satulahuovan. Ja sit meil on se yks vanha. 

Hepsalla on "laitakommunistikampaus" (Anterssonkampaus), toivottavsti sen harja kasvaa.

9.4. -94  Ratsastin eilen Hepulilla melkein 2 tuntia. Sen kunto on kohentunut vinhaa vauhtia. Hepsa ei tullut yhtää hikiseksi. Se oli tosi kivalla tuulella, yritti parhaansa. Pohkeen väistö sujui hyvin ja peruutuskin kohtalaisesti. Laukka oli rauhallista eikä laukannostossa yhtään pukkia. Kylläkin joku outo hypähdys kesken laukan! (Aito capriole?)

17.4. -94  Olin tänään Hepulin kanssa Kuuslahden isolla lenkillä. Siellä oli tosi kivaa. Mentiin täyttä kiitoo se yks ihana suora (ei kokonaan, se on varmaan 3km!) Hepsa ei edes pukitellu...wingh! Tänään ei ollut kovin lämmin, mutta vähän aika sitte oli melkei 15c! (...)
Täytyy yrittää muistaa: Marja 21.4. ja Hepuli 22.4. Siis niitten synttärit. Ja Vappu 27.4.! Mistä mä saan rahaa?!?

 Mira ja Grafinia.

20.4. -94  Tänää oli aika lämmin päivä, eikä tuullutkaan paljoa. Mutta Hepuli sai jostain päähänäsä pudottaa mut! Kun laukkasin, se pukitti hyvin kamalia pukkeja monta kertaa pää alhaalla! Ja mä lensin! Olin ihan kuranen mutta nousin takas sen selkään. Ravasin ensiksi voltteja ja ympyröitä. Tein pysähdyksiä ja peruutuksia. Yritin saada Hepsaa tajuumaan, että ratsastajia EI tiputella. Kyllä se sitten tajuskin ja laukkasin vielä. Se yritti vielä pukittaa, mutta sitä se ei saanut tehdä.

24.4. -94  Tänään oli tosi lämmin ilma, 18 astetta! Hyppäsin Hepsan kanssa ja Sini ja Mari laitto puomeja. Me mentiin ehkä jotain alle metrin. Hepsa hyppää tosi hyvin! Ei se paljoa kaahaakaan. Hepsalla oli kaksoisturpahihna. Me oltiin muuten perjantaina maastossa Kuuslahdessa. Siellä oli hauskaa ja  me mentiin taas siinä suoralla täyttä.

14.5. -94  Nyt on ollu tosi lämmin. (paitsi tänään) Yks päivä oli 24c! Joku päivä oliks se ny keskiviikko nii Hepuli laukkasi tosi hyvin. Se ei oo pukitellu yhtään viime aikoina! Edistystä. Mutta yks kerta se oli nihkee ja laiska. No onneks se ei yleensä oo semmonen!!! 
Ihanaa kesä lomaan on vaan vähän yli pari viikkoa! Tai kolme! Mä otin eile Leevistä naamakuvan.

5.6. -94  Mä en oo muistanu kirjottaa tänne... Mut kesäloma on alkanu! Hepuli on edistynyt vinhaa vauhtia vähän kaikessa. Me ruvetaan ratsastaan sillä 2 kertaa päivässä, ja se saa kai uuden satulan.
Tänää aiomme hypätä, jos Maire varpaansa kanssa voi tulla puomeja pungertamaan... Hepuli on runnonu sen. Se on yököttävän näkönen. Hepuli hyppää muuten ihan kevyesti n. 85cm.

8.8. -94 Hepsankeikka raukka oli laitumella yli kuukauden. Eilen Hyppäsin 95cm! Mutta metrin se kielsi. Oma munaus. Hepsasta kyllä tehdään vielä estekoni. Rapina taitaa saada pennut. Se siitä.

12.8. -94  Rapinan 1. pentu tuli! Klo 8.15. Valkoinen pentu...narttu. Koska mahtaa tulla lisää? Klo? Yks synty kuolleena. Voi voi. Se ois ollu hieno mustavalkonen. No, se sitten syntykin jättiläiskoinen mustavalkonen urospentu. Enempää ei sitten tullukkaa. Pennut pulleita ja tyytyväisiä mutta jaksaa vinkuu...

25.8. -94  Koulu on alkanu. Voivoi voi voivoi! Mutta Grafinian pennut vaan paisuu, ne on paisunu ainakin kolminkertaisiks parissa viikossa.
Hepsa on rampautunu. Joku julkimus on potkassu sitä etupolveen. No onneksi eilen pystyin jo vähän ravaan ja laukkaakin. Tänään kun Maire hepuloi ni se oli kyllä vähän kuuma (siis koipi) 
Toivottavasti se paranee. Ajatella yks päivä (ennen vammautumista) koni alko "kulkeen muodossa" ekojen laukkojen jälkee! Vau! Jopa ravissa.

Elis Sinistön satumetsään vie pieni polku vailla kylttejä tai opasteita. Etsimällä tänne on hankala löytää, vahingossa toki saattaisi sattua, vaikka hyvin epätodennäköistä on sekin.

Syvemmällä metsässä tietää tulleensa oikeaan paikkaan, kun punakeltainen Mehutie -kyltti opastaa polulle.

Info- ja tervetuliaispiste on vuodenaikojen pieksemänä menettänyt tiedonantokykynsä. Kirjoitukset ovat liuenneet pois etsivien silmiemme ulottumattomiin.

Tästä alkaa loputon peltikylttejä ja rakennusten seiniä koristavien ohjeiden, neuvojen ja aforismien määrä. 'LEHTINEN TÄNNE PAPERIT Y.M'

 Jonkinlainen nimi- ja osoiteilmoitus. 'BOX3 E.SINISTÖ VEKLAHDENT. 54'

'KÄYTETYT SANOMALEHDET'. Kierrätyksestä on huolehdittu tässä taloudessa ilmeisen esimerkillisesti. Toinen kyltti vain on valitettavasti himmennyt lukemattomaan kuntoon.

Ensimmäinen polulla vastaantuleva rakennus on vierasmaja, joka kantaa nimeä 'MATKA KOTI KULKURI SANTTU'.  Se oli ja on avoinna kaikille kulkijoille, jotka voivat matkallaan siellä ilmaiseksi yöpyä. Päihteettömyys on ainoa, mitä tulijalta vaaditaan. Isännän eläessä paikat olivat aina siistinä ja polttopuut valmiina majoittujille.

Paikalle sattunut nuoripari lemmenpolulla. 'VAROITUS! RATSUHEVOSTEN ON PYSYTTÄVÄ POISA TÄÄLTÄ. TIET OVAT JO PILALE RAMPATUJA!'

'SURUT-MURHEET    ILOT+RIEMUT'. Ihmiset ovat tehneet keksintöjä kautta aikojen ja käyneet jopa kuussa. Silti monikaan ei ole keksinyt miten olla onnellinen. 

 Jonkilainen vierasmajoitus tämäkin. Ilmeisesti talvimalli, koska ovessa lukee 'TALVI TAKKA'.

Huomaavainen isäntä on tietysti tehnyt käymälän myös vieraita varten.

 

'ALKOHOLIMYRKYT SEKÄ RETKUILU = KIELLETY! MYRKKYHUVI - TÄÄLLÄ
MEHU PARAS REHU, JUOMA SEKÄ "JEHU." TOSI!'

'FREE HOTEL ELITE'.

Tämän hotellin hoiteissa sielu ja mieli lepää.

 

Hotellin sauna, nimeltään Onnela. 'KALLIS LÄMPÖ SULJE OVI'.

'ONNELLISINTA ON OLLA ONNELLINEN!'

 

'MEHUTIE 100 ME'.

 'MAHTUU 6 KYLPIJÄÄ'.

 

Erilainen sauna, mutta tässäkin saunassa löylyteltiin kesät talvet ja monet vieraatkin viihtyivät. Vilvoitellessa isäntä tarjoili oman metsän yrteistä ja marjoista keiteltyä mehua. Saunan jälkeen saatettiin tanssia tai vaikka puhua henkeviä avaruuslaivan katolla, eli aurinkoterassilla.

'RIGHT WC FOR ALL'

'PESUNEUVO. KIPOLLA VETTÄ KAADETAAN + SORMILLA PESTÄÄN! PAPERIT KIELETTY!'

 

Lasivilla ja kanaverkko ovat olleet Eliksen suosimia rakennusmateriaaleja. Kaikki rakennukset ja teokset tontilla on rakennettu pääasiassa kierrätysmateriaaleista, jotka on tuotu kilometrien päästä polkupyörällä sekä linja-autolla.

 

'KUNNIOITA NAAPURIEN KOTIRAUHAA'

  Humalaisentie ei johtanut mihinkään.

Keittiö, jossa Elis keitteli mehujaan ja valmisti kasvisruokansa.

 

'KIELLETTY MAINOSTEET'

 

'NYT TULI AUKKO ELÄMÄN KATSOMUKSEEN! SANOI VEGETAARI KUN SÖI JUUSTUA'

'MATKATOIMISTO HÖLMÖLÄ & YÖMAJA PÖLHÖLÄ'

'ONNELLISIA UNIA NUKKUJA'

Elis oli patikoinut nuorena miehenä Ranskan halki ja taitoi siitä syystä sujuvasti myös ranskan kielen. Kielitaito saattoi toki johtua siitä, että Elis uskoi olleensa edellisessä elämässään hovinarrina Ranskasssa.

 

Varsinaisen asuinrakennuksen sisätiloja. Paikat olivat vielä jokseenkin ehjinä eikä vandalismia juurikaan ollut alueella harjoitettu. Muuten rakennukset olivat kyllä kärsineet silminnähden käyttämättä olostaan ja keinut sekä soittokellot ynnä muut mekaaniset laitteet olivat ruostuneet epäkuntoon.

'HÄTÄNEUVOS'

Kierrätystaidetta.

 Yksi lukuisista keinuista.

Eliksen uimalampi, joskin vettä oli paljon enemmän isännän vielä eläessä. Tuntuu kuin lampikin olisi kuivunut ja rakennukset lahonneet kantavan voiman kadottua. Tänne myös päättyi taiteilijan maallinen vaellus, kun hänen tuhkansa ripoteltin lammen pintaan.

 Puilla lämmitettävä amme, jossa kylpeminen onnistui talven pakkasillakin.

Tässä tanssitemppeliksi nimeämässään paikassa Elis esitti baletti- ja laulunäytöksiä vieraille, myös vieraat saivat tanssia. Taustamusiikki hoitui tarpeen vaatiessa 'teippirekorderilla' eli c-kasettinauhurilla tai sitten laulettiin ja soitettiin itse.

'MIELIPUOLEN TENNIS'

Kuvattavaa ja kerrottavaa riittäisi kokonaisen kirjan verran. Elämän mittainen taideteos on laajalla metsäalueella. Hieman haikealta tuntui liikkua Mehutiellä, kun kaikesta näki ettei paikan elinvoima ja ylläpitäjä enää siellä ollut paikkoja esittelemässä ja ehostamssa. 

Elis Sinistö syntyi vuonna 1912, eli kiertolaisena 30-luvun pula-ajan ja vielä kymmenisen vuotta sodan jälkeenkin ennen kuin osti tontin, jolle alkoi totetuttaa unelmaansa. Rahaa Eliksellä ei ollut, joten hän maksoi tontin työnteolla. Rakennuksia alkoi syntyä ja ne herättivät kiinnostusta jo heti uutena. Kaikki olivat tervetulleita Villa Mehuun, ainoastaan käärmeiltä oli pääsy kielletty, myöskään retkuilua tai alkoholimyrkkyjä ei katsottu hyvällä. 

Elis oli filosofi, tanssija, joogi, lauluntekijä, pantomiimikko ja eräänlainen klovni. Esitystensä välissä hän vaihtoi vaatteita ennen seuraava numeroa. Mietelauseita ja neuvoja tuli arkisten askareiden ja tarinoiden ohella, kuten: 'Onni pakenee tavoittajaansa, mutta tavoittaa pakenijansa'. Tai usein kuultu: 'Olla niin kuin ei olisikaan' ja 'kaikki tuottaa onnea jos suhtautuu pyyteettömästi'.

Joka aamu Elis aloitti päivänsä juoksemalla alasti ympäri satumetsäänsä ja roikkumalla jaloillaan puusta pää alaspäin. Se myös koitui hänen pitkän elämänsä päätökseksi, koska tippui alkutalvesta 2003 ja loukkasi niskansa. Sairaalaan tai lääkäriin Elistä ei silti saatu ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Itsepäisesti hän yritti pärjätä talven ja pakkasien yli, mutta jokaisella ihmisellä on rajansa, oli tämä sitten millainen tahansa.

 

Elis Sinistö kuoli vuonna 2004 yhdeksänkymmenenkahden vuoden iässä pitkän ja värikkään elämän jälkeen. Hän testamenttasi elämäntyönsä 'kaikille taiteilijoille ja vapaamielisille, jotka voivat tulla ja kokoontua Villa Mehuun mietiskelemään henkeviä asioita ilman alkoholimyrkkyjä ja huumeita'. Sekä 'kohtaamispaikaksi kaikille maailman ihmisille, missä jokainen voi miettiä miten tullaan onnelliseksi ilman rahaa ja myrkkyjä'.

Virallinen perijä taidekokonaisudelle oli Kaustisten kansanmusikkisäätiön alaisuudessa silloin toiminut ITE-museo. Säätiön ajauduttua konkurssiin siirtyi myös Villa Mehun omistus konkurssipesälle. Vaikka ITE-museo irtaantui säätiön toiminnasta, jäi Eliksen elämäntyö silti loppu viimein hänen nimenomaisesta kiellostaan 'rosvojen haltuun'.  Ulosottomiesten tunteisiin on varmaankin turha vedota. Kun raha puhuu unohtuvat kaikki muut arvot, jopa silloin kun perinnöksi on jätetty onnellisuutta.

Villa Mehun pelastamisesta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen: projektivillamehu@gmail.com

Lyhyt dokumentti Eliksestä: http://www.youtube.com/watch?v=jT0kSjJEllE

                                          http://www.youtube.com/watch?v=6MTp_F9zGIE