Elis Sinistön satumetsään vie pieni polku vailla kylttejä tai opasteita. Etsimällä tänne on hankala löytää, vahingossa toki saattaisi sattua, vaikka hyvin epätodennäköistä on sekin.

Syvemmällä metsässä tietää tulleensa oikeaan paikkaan, kun punakeltainen Mehutie -kyltti opastaa polulle.

Info- ja tervetuliaispiste on vuodenaikojen pieksemänä menettänyt tiedonantokykynsä. Kirjoitukset ovat liuenneet pois etsivien silmiemme ulottumattomiin.

Tästä alkaa loputon peltikylttejä ja rakennusten seiniä koristavien ohjeiden, neuvojen ja aforismien määrä. 'LEHTINEN TÄNNE PAPERIT Y.M'

 Jonkinlainen nimi- ja osoiteilmoitus. 'BOX3 E.SINISTÖ VEKLAHDENT. 54'

'KÄYTETYT SANOMALEHDET'. Kierrätyksestä on huolehdittu tässä taloudessa ilmeisen esimerkillisesti. Toinen kyltti vain on valitettavasti himmennyt lukemattomaan kuntoon.

Ensimmäinen polulla vastaantuleva rakennus on vierasmaja, joka kantaa nimeä 'MATKA KOTI KULKURI SANTTU'.  Se oli ja on avoinna kaikille kulkijoille, jotka voivat matkallaan siellä ilmaiseksi yöpyä. Päihteettömyys on ainoa, mitä tulijalta vaaditaan. Isännän eläessä paikat olivat aina siistinä ja polttopuut valmiina majoittujille.

Paikalle sattunut nuoripari lemmenpolulla. 'VAROITUS! RATSUHEVOSTEN ON PYSYTTÄVÄ POISA TÄÄLTÄ. TIET OVAT JO PILALE RAMPATUJA!'

'SURUT-MURHEET    ILOT+RIEMUT'. Ihmiset ovat tehneet keksintöjä kautta aikojen ja käyneet jopa kuussa. Silti monikaan ei ole keksinyt miten olla onnellinen. 

 Jonkilainen vierasmajoitus tämäkin. Ilmeisesti talvimalli, koska ovessa lukee 'TALVI TAKKA'.

Huomaavainen isäntä on tietysti tehnyt käymälän myös vieraita varten.

 

'ALKOHOLIMYRKYT SEKÄ RETKUILU = KIELLETY! MYRKKYHUVI - TÄÄLLÄ
MEHU PARAS REHU, JUOMA SEKÄ "JEHU." TOSI!'

'FREE HOTEL ELITE'.

Tämän hotellin hoiteissa sielu ja mieli lepää.

 

Hotellin sauna, nimeltään Onnela. 'KALLIS LÄMPÖ SULJE OVI'.

'ONNELLISINTA ON OLLA ONNELLINEN!'

 

'MEHUTIE 100 ME'.

 'MAHTUU 6 KYLPIJÄÄ'.

 

Erilainen sauna, mutta tässäkin saunassa löylyteltiin kesät talvet ja monet vieraatkin viihtyivät. Vilvoitellessa isäntä tarjoili oman metsän yrteistä ja marjoista keiteltyä mehua. Saunan jälkeen saatettiin tanssia tai vaikka puhua henkeviä avaruuslaivan katolla, eli aurinkoterassilla.

'RIGHT WC FOR ALL'

'PESUNEUVO. KIPOLLA VETTÄ KAADETAAN + SORMILLA PESTÄÄN! PAPERIT KIELETTY!'

 

Lasivilla ja kanaverkko ovat olleet Eliksen suosimia rakennusmateriaaleja. Kaikki rakennukset ja teokset tontilla on rakennettu pääasiassa kierrätysmateriaaleista, jotka on tuotu kilometrien päästä polkupyörällä sekä linja-autolla.

 

'KUNNIOITA NAAPURIEN KOTIRAUHAA'

  Humalaisentie ei johtanut mihinkään.

Keittiö, jossa Elis keitteli mehujaan ja valmisti kasvisruokansa.

 

'KIELLETTY MAINOSTEET'

 

'NYT TULI AUKKO ELÄMÄN KATSOMUKSEEN! SANOI VEGETAARI KUN SÖI JUUSTUA'

'MATKATOIMISTO HÖLMÖLÄ & YÖMAJA PÖLHÖLÄ'

'ONNELLISIA UNIA NUKKUJA'

Elis oli patikoinut nuorena miehenä Ranskan halki ja taitoi siitä syystä sujuvasti myös ranskan kielen. Kielitaito saattoi toki johtua siitä, että Elis uskoi olleensa edellisessä elämässään hovinarrina Ranskasssa.

 

Varsinaisen asuinrakennuksen sisätiloja. Paikat olivat vielä jokseenkin ehjinä eikä vandalismia juurikaan ollut alueella harjoitettu. Muuten rakennukset olivat kyllä kärsineet silminnähden käyttämättä olostaan ja keinut sekä soittokellot ynnä muut mekaaniset laitteet olivat ruostuneet epäkuntoon.

'HÄTÄNEUVOS'

Kierrätystaidetta.

 Yksi lukuisista keinuista.

Eliksen uimalampi, joskin vettä oli paljon enemmän isännän vielä eläessä. Tuntuu kuin lampikin olisi kuivunut ja rakennukset lahonneet kantavan voiman kadottua. Tänne myös päättyi taiteilijan maallinen vaellus, kun hänen tuhkansa ripoteltin lammen pintaan.

 Puilla lämmitettävä amme, jossa kylpeminen onnistui talven pakkasillakin.

Tässä tanssitemppeliksi nimeämässään paikassa Elis esitti baletti- ja laulunäytöksiä vieraille, myös vieraat saivat tanssia. Taustamusiikki hoitui tarpeen vaatiessa 'teippirekorderilla' eli c-kasettinauhurilla tai sitten laulettiin ja soitettiin itse.

'MIELIPUOLEN TENNIS'

Kuvattavaa ja kerrottavaa riittäisi kokonaisen kirjan verran. Elämän mittainen taideteos on laajalla metsäalueella. Hieman haikealta tuntui liikkua Mehutiellä, kun kaikesta näki ettei paikan elinvoima ja ylläpitäjä enää siellä ollut paikkoja esittelemässä ja ehostamssa. 

Elis Sinistö syntyi vuonna 1912, eli kiertolaisena 30-luvun pula-ajan ja vielä kymmenisen vuotta sodan jälkeenkin ennen kuin osti tontin, jolle alkoi totetuttaa unelmaansa. Rahaa Eliksellä ei ollut, joten hän maksoi tontin työnteolla. Rakennuksia alkoi syntyä ja ne herättivät kiinnostusta jo heti uutena. Kaikki olivat tervetulleita Villa Mehuun, ainoastaan käärmeiltä oli pääsy kielletty, myöskään retkuilua tai alkoholimyrkkyjä ei katsottu hyvällä. 

Elis oli filosofi, tanssija, joogi, lauluntekijä, pantomiimikko ja eräänlainen klovni. Esitystensä välissä hän vaihtoi vaatteita ennen seuraava numeroa. Mietelauseita ja neuvoja tuli arkisten askareiden ja tarinoiden ohella, kuten: 'Onni pakenee tavoittajaansa, mutta tavoittaa pakenijansa'. Tai usein kuultu: 'Olla niin kuin ei olisikaan' ja 'kaikki tuottaa onnea jos suhtautuu pyyteettömästi'.

Joka aamu Elis aloitti päivänsä juoksemalla alasti ympäri satumetsäänsä ja roikkumalla jaloillaan puusta pää alaspäin. Se myös koitui hänen pitkän elämänsä päätökseksi, koska tippui alkutalvesta 2003 ja loukkasi niskansa. Sairaalaan tai lääkäriin Elistä ei silti saatu ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Itsepäisesti hän yritti pärjätä talven ja pakkasien yli, mutta jokaisella ihmisellä on rajansa, oli tämä sitten millainen tahansa.

 

Elis Sinistö kuoli vuonna 2004 yhdeksänkymmenenkahden vuoden iässä pitkän ja värikkään elämän jälkeen. Hän testamenttasi elämäntyönsä 'kaikille taiteilijoille ja vapaamielisille, jotka voivat tulla ja kokoontua Villa Mehuun mietiskelemään henkeviä asioita ilman alkoholimyrkkyjä ja huumeita'. Sekä 'kohtaamispaikaksi kaikille maailman ihmisille, missä jokainen voi miettiä miten tullaan onnelliseksi ilman rahaa ja myrkkyjä'.

Virallinen perijä taidekokonaisudelle oli Kaustisten kansanmusikkisäätiön alaisuudessa silloin toiminut ITE-museo. Säätiön ajauduttua konkurssiin siirtyi myös Villa Mehun omistus konkurssipesälle. Vaikka ITE-museo irtaantui säätiön toiminnasta, jäi Eliksen elämäntyö silti loppu viimein hänen nimenomaisesta kiellostaan 'rosvojen haltuun'.  Ulosottomiesten tunteisiin on varmaankin turha vedota. Kun raha puhuu unohtuvat kaikki muut arvot, jopa silloin kun perinnöksi on jätetty onnellisuutta.

Villa Mehun pelastamisesta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen: projektivillamehu@gmail.com

Lyhyt dokumentti Eliksestä: http://www.youtube.com/watch?v=jT0kSjJEllE

                                          http://www.youtube.com/watch?v=6MTp_F9zGIE

Mikä kultaisella vuohen kuvalla varustettu kirja kätkee sisäänsä salaisuuksia enemmän kuin Bruno Rygseckin punainen kirja? Kenen mailla on avain ihmiskunnan etsimiin vastauksiiin, syvälle kallion uumeniin kätkettynä? Keitä olivat Sampo ja Aino, entä Seppo Ilmarinen tai Maija Ilmatar? Mitä tarkoittaa I Oden Ra? Onko Bockin perheen vanha sukutarina totta vai tarua? Kuka oli Ior Bock?

Tarina alkaa paratiisiajalta, jolloin koko maailman keskipiste oli Odenmaa ja jolloin syntyivät ensimmäiset ihmiset Sampo ja Aino, kaikkien ihmisten kanta-isä ja kanta-äiti. He saivat lapsia yhteensä seitsemän tytärtä ja kaksitoista poikaa. Heistä syntyi ensimmäinen suku maapallolle.

Oden eli aurinko antaa siemenelle valon ja lämmön. Kun siemen itää maassa, syntyy kasvi ja kasvista versoaa lehti, joka aikansa päähän tullessaan putoaa maahan ja maatuu. Lehdissä ja kasveissa oleva mahla edustaa elämää. Paratiisiaikana ihmiset elivät auringosta ja vihreiden lehtien mahlasta. 

Odenmaan keskellä sijainneesta Helistä oli kahden päivän matkan päässä itään Akanpesänvuori eli Kyypelivuori, jossa se vielä tänäkin päivänä sijaitsee. Tuolta Kyypelivuoren juurelta on sisäänkäynti Lemminkäisen temppeliin, joka on spiraalin mallinen ja halkaisijaltaan 250 kilometriä. Spiraali kulkee alaspäin valtavassa kaaressa ja matkan varrella on ovia neliön mallisiin saleihin joista jokainen kätkee sisäänsä aina yhden suvun estetiikkaa ja aarteita. Lisäksi temppelin uumenissa on kolme kultaista pukkia.

Mystinen kaiverrus vuoren ylä-tasanteella kuvastaa ilmeisesti luolan spiraalimaista muotoa.

Suoraan temppelin suuaukon päällä on surmakivi eli kaatumiskivi. Kun Akka vanheni eikä enään pystynyt kävelemään, vaan koki itsensä taakaksi muille yhteisön jäsenille, tuli aika kaatua. Kyypelivuorelle kokoontui joukko Akan lähimmäisiä kiittämään kaikesta mitä tältä oli hänen elinaikanaan saatu sekä jättämään hyvästit. Ukot menivät kaatumaan sisälle temppeliin, josta löytyy Ukon  surmakivi. Siihen aikaan ei ollut hitaan kuoleman tuottamia tuskia, vaan jokainen sai lähteä valitsemanaan päivänä, kun voimat alkoivat loppua. Oli suuri häpeä suvulle, jos kaatumaan ei pystynyt kävelemään omin jaloin.

 

Bockin suvussa sukupolvelta toiselle kulkenut tarina kertoo erilaisen luomiskertomuksen. Jokaisen polven vanhin poika opetteli seitsemänvuotiaasta kaksikymmentä vuotta eteenpäin joka päivä usean tunnin ajan tuota tarinaa. Kirjoitettua tietoa siitä ei ollut, vaan se kulki suullisena perintönä, jota opittiin kuunnellen ja keskustellen.

Vuonna 987 tuo muinaisuskonto aarteineen piilotettiin ristiretkiläisiltä tänne Kyypelivuoren syövereihin ja vasta tuhannen vuoden kuluttua oven sulkemisesta temppelin sai avata ja tarinan kertoa perheen ulkopuolisille ihmisille. Viimein 1987 aika oli koittanut ja suvun sen hetkinen tarinankantaja Ior Bock alkoi kertoa perheensä saagaa. Ior nimi ei tule Nalle Puhin aasi ystävältä, vaan tarkoitaa vanhalla ruut-kielellä seuraavaa: I on pukin kyyn symboli, Oden tarkoittaa aurinkoa ja Ra taasen merkitsee kuuta ja kuningasta. Bock suku on maailman vanhin, pukki edustaa myös aurinkoa. 

Iorin tarinan innoittamina sen kuulijat alkoivat suorittaa kaivauksia surmakiven juurella, jossa Lemminkäisen temppelin savella ja kivellä suljetun suuaukon tiedettiin sijaitsevan. Itse tarinan kertoja ei pistänyt lapiollistakaan tuolla työmaalla, mutta antoi etsijöiden suopeasti suorittaa kaivauksia maillaan. Mukaan lähti myös paikallinen pankki rahoittajan muodossa sekä kaksi kaivinkoneurakoitsijaa Lemminkäinen Oy ja Heikki Hakulinen Ky. 

Louhijoiden mukaan maa-aines, jolla luola on täytetty, poikkeaa selvästi muusta kalliosta, joka on graniittia. Luola viettää alaspäin loivassa kulmassa säännöllisten porrastusten mukaan juuri niinkuin Ior on kertonut. Vuosien 1987 - 1999 välisenä aikana temppelin sisäänkäyntiä on avattu noin 50 metrin matkalta. Korkeutta ja leveyttä on nelisen metriä. Valitettavasti luola on sittemmin täyttynyt vedellä, koska kaivuutyöt eivät saavuttaneet seinämää, jonka takana on spiraalin sisäänkänyti ja vesilukko, joka pitää luolan kuivana. Alueella on suoritettu myös maatutkamittauksia ja niistä saatujen tulosten mukaan vuoren sisällä on kupolia muistuttava mittava rakenne muutaman kymmenen metrin syvyydessä, josta lähtee kolme käytävää aivan kuten saagassa sanotaan. Nämä luotaukset ovat tehneet kaksi eri maatutkaluotauksiin erikoistunutta yritystä ja molempien tulokset olivat hyvinkin samankaltaiset. Ior sanoi kaivausten käynnistyttyä: Jos sieltä ei löydy mitään, silloin tarina on ollut symbolinen. Olen aina sanonut, etten itse usko siihen, mutta tarinana legenda on ollut vahva. (Keski-Uusimaa lehti 1987)

Kaivausten keskeytymisen syy oli puukotus, jonka uhriksi Ior joutui viime vuosituhannen lopulla halvaantuen lähes liikuntakyvyttömäksi. Samalla tulivat taloudelliset vaikeudet ja huvila maa-alueineen päätyi myytäväksi pakkohuutokaupalla. Lopullinen päätös ikiaikaiselle saagalle tuli lokakuussa 2010, kun Ioria puukotettiin uudelleen ja tällä kertaa kuollettavasti. Onneksemme tarinat ja kertomukset ehdittiin koota kirjaksi haastatteluiden pohjalta, ennen kuin ne katosivat kertojansa kanssa ikuisiksi ajoiksi.

Oli tarina totta tai ei, niin Kyypelivuoren alla on nyt luola jota Lemminkäisen temppeliksi kutsutaan ja se tulee olemaan yhtä kauan kuin ihmiskuntakin, mahdollisesti jopa pidempään.

Suomalaisen arkkitehtuurin helmiä lojuu siellä täällä rakkaan kotimaamme teiden varsilla, pusikoissa ja takapihoilla, unohdettuina ja hylättyinä.Vasta viime vuosina ne ovat alkaneet saada ansaitsemaansa arvostusta myös Suomessa, muualla maailmassa niitä onkin arvostettu jo niiden loiston päivistä ja tuotannon alusta asti.

1960-luvun lopulla eräs arkkitehti sai ystävältään tehtäväksi suunnitella hiihtomajan, joka olisi mahdollisimman helppo kuljettaa vaikeakulkuiseenkin maaston. Tästä toimeksiannosta lähti liikkeelle eräs Suomen erikoisimmista talo- ja liikerakennustuotannoista. Sarjaan kuului kioski, kahvila, huoltoasema sekä moduleista rakennettava talo. Materiaalina kaikissa rakennuksissa on lasikuitulujitettu polyesterimuovi eli kansan kielellä lujitemuovi. Se on äärimmäisen kestävä ja helppohoitoinen soveltuen kaikkiin maapallolla vallitseviin sää ja ilmasto olosuhteisiin. Kaikki rakennukset koostuvat elementeistä, jotka on helppo kuljettaa lähes mihin vain ja pystyttäminen käy yhtä nopeasti kuin purkaminenkin.
Sarjan varsinainen tuotanto alkoi 1969 neljän vuoden sunnittelun jälkeen ja se keräsi heti alusta alkaen kansainvälistä kiinnostusta sekä runsasta huomiota eri medioissa.

Tämä huoltoasema on vielä toiminnassa vanhan ja hiljentyneen valtatien varressa. Pientä ajan patinaa näkyy pinnoissa, mutta pesulla ja maalauksella siitä saisi taas uuden veroisen.

Kaunis muotokieli puhukoon puolestaan. Tässä yhdistyy käytännöllisyyys ja esteettisyys kaikissa muodoissaan.

Arkisin 9.00 - 16.30. Toiminta huoltoasemalla on selvästi hiipumassa. Muutaman kilometrin päähän tehty moottoritie vei asiakkaat jo ammoin. Neljänkymmenen vuoden ikäinen rakennus seisoo ylpeästi oman aikakautensa monumenttina.

Kauniit kaaret kattorakenteissa luovat positiivista ilmavuutta ympärilleen. Tämän rakennuksen feng shui on enemmän kuin kohdallaan.

Kuva kuvasta, josta heijastuu välähdys sieltä jostakin onnellisesta menneisyydestä. Ajalta jolloin kaikki oli vielä mahdollista.

Sulassa sovussa luonnon kanssa uinuu sarjaan kuuluva modulirakennus. Se on tilattu tälle paikalle kahvilaksi heti tuotannon alettua. Toiminnassa se ehti olla vain muutaman vuoden, kunnes sen ohi kulkevaa tietä levennettiin ja samalla katkaistiin liittymä kahvilan tontille kunnan isien toimesta. Sisällä rakennuksessa on alkuperäinen kahvilasisustus pöytineen ja tuoleineen.

Entinen kahvila, nykyinen romuvarasto. Rakennuksen kunto on käsittämättömän hyvä siihen nähden että se on ollut kylmillään ja käyttämättä lähes oman onnensa nojassa viimeiset neljäkymmentä vuotta.
Rakennuksesta on tarjottu 80 000€, mutta nykyinen omistaja ei siitä tahdo luopua.

Moduleita voi liittää toisiinsa vierekkäin ja päällekkäin vaikka kerrostalollisen verran. Todella monikäyttöinen rakennus, jonka käyttömahdollisuudet ovat lähes loputtomat.

 

Koivu kumartaa modulin muotojen mukaan. 

Ehkä vielä joskus pääsemme kahvittelemaan tähän psykedeelisesti muotoiltuun tulevaisuuden ihmerakennukseen. Jos ei muuten niin ainakin unelmissamme.

Tuolit ja pöydät kohoavat valoa kohti kuin ylistäen kirkkautta, joka tulvii kattoikkunasta. Kaikki on kuin uutta vaikka auringon valo ja ajanhammas ovat parhaansa mukaan niitä yli vuosikymmenten yrittäneet kuluttaa. Tuoleista maksetaan nykyään muutaman satasen kappalehintaa ja kokonaisista pöytäryhmistä pitkälti yli kahta tuhatta euroa. 

Ufo on laskeutunut. Sarjan ehdoton helmi on pyöreä, scifi-sarjakuvasta karannut lentävää lautasta muistuttava asunto. Näitä avaruusajan ikoneita valmistettiin Suomessa aikoinaan vain 20 kpl, joista 12 tilattiin ja toimitettiin ulkomaille. Tämän hetkisen tiedon mukaan näistä Suomeen jääneistä on jäljellä vain muutama. Osa on toki saatettu myydä ulkomaille vuosien varrella ja osa on viety kaatopaikalle takapihaa rumentamasta. 

Tämä kuvassa oleva yksilö löytyi keskeltä metsää järven rannalta ovi auki, hylättynä ja unohdettuna. Ehkä se on toiminut jonkun vapaa-ajan asuntona, kunnes omistaja on kyllästynyt tai siirtänyt oleilunsa perinteisempään mökkiin. 

Talon lisenssi myytiin kahteenkymmeneenviiteen maahan, joista kymmessä aloitettiin sen valmistus. Maailmanlaajuisesti tätä mallia on rakennettu arviolta sata kappaletta. Vuoden 1973 öljykriisi moninkertaisti pääraaka-aineen eli muovin hinnan ja yksinkertaiset muovilasit eivät olleet omiaan pienentämään aina arvokkaammaksi muuttuvan sähkön tuottamia kustannuksia. Suomen ainoan lasikuituvalmistajan ja yhteistyökumppanin resurssit ja tekninen osaaminen olivat riittämättömiä vaikka intoa olisikin ollut. Uljas tulevaisuuden unelma mureni sirpaleiksi ennen kuin oli kunnolla ehtinyt syntyäkään. Sarjan valmistukseen käytetyt muotit ovat kuulemma vielä olemassa. Tiedä vaikka rakennukset otettaisiin vielä uudistuotantoon Suomi-designin lippulaivaksi.

Herkempi saattaisi säikähtää, jos törmäisi marjanpoimintamatkallaan tälläiseen metsän uumenissa.

 

 Ei muuta kuin peremmälle pedon kitaan muovisia portaita pitkin.

Talo sisältää kuusi istuinvuodetta, takka-grilli-pöytäyhdistelmän sekä keittiön, wc:n ja pesuhuoneen.
Halkaisija 8 metriä, korkeus 4 metriä. Tilavuus 140 m3. Lattiapinta-ala 25m2. Paino sisustuksen kanssa 4000kg. Talo koostuu kuudestatoista elementistä.

Talossa on tuoleja jotka ovat päiväsaikaan istuma-asennossa ja illan tullen ne saa oikaistua vuoteeksi nukkumista varten.

Keittokomero kuuluu vakiovarusteisiin.

 Todella futuristinen näkemys. Tulevaisuus on tänään!

60- 70 ja 80-lukujen optimismi on aivan oma lukunsa maailmanhistoriassa. Kun tekninen kehitys oli nopeampaa kuin ikinä, sähkö, öljy ja polttoaine olivat halpoja. Ei tiedetty, eikä haluttu tietää ympäristöongelmista, saasteista, kasvihuoneilmiöstä ja otsonikerroksen ohentumisesta. Tulevaisuus näytti valoisalta ja lupaavalta.
Kehityksen vauhti on jatkanut kiihtymistään näihinkin päiviin asti ja ihminen on kuin juoksupyörässään pinkova hiiri, jota markkinavoimien ruoska piiskaa yhä lujempaan vauhtiin kunnes juoksee itsensä hengiltä, turhan takia.

Lupaavasti alkaa tämäkin matka menneisyyden syövereihin ja tuberkuloosin mustaakin mustempaan historiaan. Tuberkuloosi, Mycobacterium tuberculosis eli tubi oli suomessa hyvin yleinen 1900-luvun loppupuoliskolle asti. Tauti leviää pisaratartuntana ja hoitamattomana aiheuttaa tuhoa keuhkoille ja keskushermostolle. Yksi kolmasosa maailman väestöstä kantaa kyseistä bakteeria täysin oireettomana ja se saattaa puhjeta vasta vanhuuden tai heikenneen immuniteetin laukaisemana. Kuitenkin vain noin kymmenen prosenttia bakteerin kantajista sairastuu.
Myös eläimet kantavat tuberkuloosibakteeria ja niistä se tarttuu ihmiseen ravinnon, esimerkiksi maidon välityksellä. Vaikka Suomi on 2000-luvulle tultaessa ollut virallisesti tuberkuloosista vapaa maa, on tartuntoja jokusia satoja vuosittain. 

Tässä sairaalassa, johon ilmeisesti ei vieläkään haluta vierailijoita, on terveydenhuollollinen toiminta loppunut armaan ja aurinkoisen 1990-luvun alussa. Sen jälkeen tiloissa jatkoi pakolaisten vastaanottokeskus vielä toistakymmentä vuotta kunnes sekin muutettiin nykyaikaisempiin tiloihin. Paikalleen muurattu jykevä kivitalo odottelee tulevaisuuttaan ja uutta käyttötarkoitustaan, johon tämän hetkisten suunnitelmien mukaan on tarkoitus tehdä luxusasuntoja senioreille.
Sadan kilometrin päässä on toinenkin, hieman vanhempi tuberkuloosisairaala tyhjillään. Se jäi pakkohuutokaupassa paikalliselle pankille. Rakennuksen julkisivua on edellinen omistaja korjauttanut valtion 300 000 euron tuella vuosituhannen vaihteessa, mutta sisäpinnat ja rakenteet vaatisivat täyden peruskorjauksen. Jos rakennus ei olisi suojeltu, pankki purkaisi sen pois. Pankinjohtajan mukaan rakennus todennäköisesti lahjoitetaan jossakin vaiheessa nimellistä korvausta vastaan, jos joku sen vain huolii. Uhkasakon painostamana ei rakennussuojelukaavaan merkittyä valtavaa kompleksia ryhdy moni kuitenkaan kunnostamaan, joten saatta olla että se aikansa rapistuttuaan määrätään loppu viimein purettavaksi korjauskelvottomana. Homma käy suhteellisen helposti pienellä kaavamuutoksella paikallisen hyvä veli verkoston illanistujaisissa ja seuraavana vuonna tontille rakennetaankin jo uudisrakennuksia kaikkien eduksi ja hyödyksi.

Tällä alueella varsinaisia sairaalarakennuksia on vain yksi, mutta sitäkin suurempi. Kokoa on vaikea arvioida, mutta puhutaan tuhansista neliömetreistä, jonka lisäksi maan alla sijaitsee kellarikerros huolto- ja yhteyskäytävineen.
Pahoittelen panoraamakuvan vääristymää, mutta kamerasta loppui virta juuri kriittisellä hetkellä, eikä siis saatu koekuvaa kummempaa ikuistamista. Kuvasta kyllä hahmottaa sen, kuinka paljon vanhalla kauniilla rakennuksella on kokoa, vaikka se ei edes täysin kuvaan mahtunutkaan.

Suomessa kun ollaan niin sijaintihan on tietysti järven rannalla ja korkean harjun laella. Järven puolelta taloa ei enää kasvuston seasta juuri erota, mutta ylimmän kerroksen ikkunasta tai parvekkeelta maisema on kuulemma uskomaton. Paikalle sattunut huoltomies kertoili rakennuksesta niitä näitä, mutta ei kiireiltään ehtinyt antamaan opastettua kierrosta sairaalarakennuksessa vaikka lahjomistakin yritettiin.

Sairaala on rakennettu vieressä toimineen mielisairaalan läheisyteen 1930-luvulla. Alunperin paikalla on sijainnut kylpylä, joka edusti oman aikakautensa huippua. Valitettavasti tulipalo koitui sen kohtaloksi, eikä uutta vastaavaa enää rakennettu.
Mielisairaalarakennuksessa toimi sen sulkemisen jälkeen muutaman vuoden ajan mielisairaalamuseo, mutta viime vuonna sekin lakkautettiin ja suurin osa suomalaisen mielisairaanhoidon satavuotiaan taipaleen varrelta kerätyistä laitteista, vaatteista ja tavaroista päätyi kaatopaikalle säilytysongelmien vuoksi. Alueen nykyinen suuromistaja rakennuttaa mielisairaalarakennukseen luxus-asuntoja ja sitä ympäröivälle kymmenien hehtaarien suuruiselle puistometsäalueelle golf-kentän, monitoimiareenan, ravintoloita ja lukuisia uudisrakennuksia muun muassa ulkomaan matkailijoiden käyttöön.

 Huomatkaa linnunpöntön erikoinen paikan valinta villiviiniköynnöksessä.

Toisen maailmansodan aikaan rakennus toimi sotasairaalana, josta kertoo muistolaatat talon pääoven välittömässä läheisyydessä. Tässä yhteydessä herää kysymys, mihin tämän sairaalan varsinaiset asiakkaat joutuivat sodan puhjettua. Myös monet muut mielisairaalat ja kehitysvammaisten hoitolaitokset otettiin sota-aikana eri käyttöön kuin mihin ne oli alunperin tarkoitettu. Tilastoja tutkiessa onkin vuosina 1940 - 1944 yllättävä piikki laitoshoidossa eläneiden kuolleisuudessa. Pikaisen laskutoimituksen mukaan reilu neljännes vajavaisuuksista kärsineistä laitospotilaista menehtyi tuona aikana. Huhujen mukaan 'armokuolemasta' oli jopa suomenkielistä kiertävää kirjallisuutta tiettyjen eikoislääkäreiden keskuudessa. Niin sanottu pakkoeutanasia haudattiin kaikessa hiljaisuudessa toisen maailmansodan päätyttyä. Tiedä sitten, sillä eipä näistä aiheista ole historian tunneilla kertoiltu.
Sama käytäntö laitoshoitopotilaiden kanssa oli käytössä toki myös muualla Euroopassa ja paikoin vielä huomattavasti suuremmalla prosentilla.

Tulevaisuutta ei kannata liikaa murehtia eikä suunnitella, koska se ei kuitenkaa tule menemään niin kuin luulemme ja kuvittelemme edes villeimmissä visioissamme. Historiaa sen sijaan kannattaa jokaisen meistä kääntyä katsomaan ja tutkimaan. Menneisyyden virheet on hyvä muistaa vertailukohtana tuleville tekemisillemme ja valinnoillemme. Ihmiskunta on jo tehnyt lähes kaikki mahdolliset virheet tähänastisen olemassaolonsa aikana, joten nyt olisi korkea aika alkaa toimia oikein.