Useimmilla meistä on haaveita, odotuksia tulevaisuudelta, mielipiteitä miten asioiden tulisi olla ja varsinkin miten niiden ei tulisi olla. On helppo nostella epäkohtia puheenaiheisiin tai otsikoihin ja sanoa miten yhteiskunnan pitäisi toimia. Vaikeamapaa kokonaisuus on kuitenkin saada oikeasti toimimaan hyvin pitkällä tähtäimellä eikä vain hetkellisessä nousukauden huumassa, joka pienessä nosteessa leijuu tyhjyyden päällä. Vielä vaikeampaa, jos ei jopa mahdotonta, on saada aikaiseksi sellainen tilanne, että kaikki kansa tai edes suurin osa ihmisistä olisi tyytyväisiä ja ehkä jopa onnellisia. Yrityksiä on toki ollut useita, kommunismista kapitalismiin ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta siltä väliltä.

Unelmien täydellistä ihanneyhteiskuntaa sanotaan utopiaksi. Millainen sinun maailmasi olisi? Realiteettien huomioonottaminen on yksi utopian peruskivistä. Ihminen ei elä pelkästä rakkaudesta. Ruoka, juoma ja suoja ovat ihmisen elinehtoja, joten niiden saaminen  ja olemassaolo on turvattava ennen kuin aletaan rakentaa yhteiskuntaa, joka vastaa elämisen syvintä tarkoitusta.

Paratiisi-seurakunnan saarnaajan Per Gamaliel Mustapään sanoja muistinvaraisesti lainatakseni: 'Ei vain ruumis, vaan myös sielu tarvitsee ravintoa'. Prioriteetti kaksi heti hengissä pysymisen jälkeen on ihmismielen huvittaminen eli niin sanottu hengenravinto. Uskonnot, tarinat, runot, maalaukset, veistokset, musiikki ja kaikki muut taiteenlajit ovat ihmisten janoamia jo aikojen alusta saakka.

Tasan ei käy onnenlahjat, niinkuin monesti on kuultu sanottavan. Utopia-yhteiskunta on herkästi särkyvä ja jos perustuksissa on jo olennaisia virheitä, ei elinkaarikaan tule todennäköisesti olemaan pitkä. Huonolla tuurilla olet kokeilun jälkeen kadulla, köyhänä ja katkerana.

Vaihtoehtoisesti voit onnistua ja yhteiskuntamallisi sekä elämäntapasi toimii niin että elämä maapallolla voi jatkua kohti parempaa huomista. Erilaisia utopiakokeiluja on ollut sadoittain ympäri maailmaa. Suomestakin on lähtenyt lukuisia siirtokuntia uuden uljaan maailmanjärjestyksen toivossa. Poikkeuksetta ne ovat kuitenkin sortuneet omaneduntavoittelun tuomiin sisäisiin ristiriitoihin.

Monet suomalaiset ihanneyhteisöt perustettiin ilmastoltaan lämpimiin maihin. Yhdistävänä tekijänä voidaan pitää sosialistisfilosofista ja vegetaarista elämänkatsomusta.

Etelä-Amerikasta löytyy vieläkin Suomesta viime vuosisadan alkupuolella lähteneitä utopiayhteiskuntia tai pikemminkin niiden jäänteitä, jotka ovat sekoittuneet ja sopeutuneet paikalliseen väestöön ja kulttuuriin.

Myös uskonnollisia utopioita on syntynyt ja lähtenyt täältä kylmästä ja karusta kotimaastamme. Israelissa toimiva 70-luvulla perustettu Jad Hashmona ja Sierra Leoneen kolmesataa vuotta sitten kulkeutunut Uusi Jerusalem ovat näistä kenties kuuluisimmat. Lopputulos niissäkin tosin taisi näyttää yhtä pyhältä kuin vartiotorni vessan lattialla.

Syytä ei tarvitse tälläkään kertaa kovin kaukaa etsiä. Heikoin lenkki kaikessa on ihminen itse ja se monessa yhteydessä mainittu perisynnin perkele, eli ahneus.

Ehkä kannattaisi vain hiljentää hieman vauhtia ja katsoa ympärilleen. Saatatkin jo elää omassa utopiassasi kun vain tarkastelet asioita tarkemmin. Koko elämäsi olet tehnyt valintoja, jotka ovat ohjanneet sinua tähän hetkeen. Virheitäkin toki sattuu, mutta se suuri linjaus on kuitenkin jokaisen omassa hallinnassa. Ulkopuoliset tekijät tietysti puuttuvat usein asioiden kulkuun, mutta sekin vain tuo jännitystä matkalle.
Monilla vain on valitettavasti niin kiire elää ja savuttaa etteivät he edes huomaa elävänsä. Sitten kaikki onkin jo ohi.

 Hyppy ajasta ajattomuuteen ja ulottuvuudesta ulottuvuuteen onnistuu vaivattomasti Lasilandia -nimen taakse kätketystä aikaportista. Hetki vain ja ollaan tutuilla poluilla 80-luvun takatukkaisissa tunnelmissa, jolloin kalapuikkoviiksiä ei katsottu pahalla. Tuona permanentin, neonvärien, farkkuhaalarien ja olkatoppausten kulta-aikana oli iloa ja aurinkoa. Ei ollut tietoakaan pankkikriiseistä, EU:sta tai lamasta, vaan elettiin suurta nousukautta ja kulutusjuhlaa, jonka laskuja vieläkin maksellaan.

Lasilandia -nimisessä edesmenneessä yrityksessä on jauhoisia sormiaan ja  kauhtuneita uimahousujaan myöten muistakin yhteyksistä tuttu kansantaiteilija, leipuri, uimahyppääjä, koomikko ja näyttelijä Simo Salminen. 

"On piilossa viidakon, suojassa temppelinraunion.
Valtakunta viimeinen silmälasikäärmeiden.
Vain viidakko tuntee sen."

Sirpaleisen lasiviidakon valtias kultaisessa kruunussaan. Peilillä päällystettyjen seinien aiheuttamat aistiharhat ovat saanet kuninkaan skitsofreeniseen tilaan. Jatkuva varuillaan olo ja piinaava hiljaisuus on kehittänyt äärimmäisen agressiivisen suojeluvaiston. Romahtaneen valtakuntansa raunioilla voi ja kannattaakin elää eri todellisuudessa ettei totuus lyö painoaan liian raskaasti heikoille harteille.

Kumarat silhuetit tuijottavat pelokkaina pimeyteen pirstaloituneessa Lasilandiassaan.

 Nalle, pässi, krokotiili, hylje, leijona ja monet muut eläinhahmot odottavat sulassa sovussa loppua, joka on vääjäämättä edessä.

Ystäviä ikuisesti, ei edes kuolema erota.

 Iloista riemuun, suruista murheeseen. Yhdessä.

 

Surusilmäinen hylje ja alakuloinen pässi ovat kotoisin Neuvostoliitosta, vaikka ovatkin suurimman osan elämästään viettäneet täällä Suomen sydänmailla.

7726 yötä ja 7727 päivää yksinäisyydessä.

Kaikki eivät ole päässeet näköalapaikalle. Joidenkin yksilöiden olemassaolo on jo päättynyt kolkkoon, kosteaan ja pimeään hautaansa. Kirottu olkoon se, joka viimeisenä lähti lukiten oven perässään ikuisiksi ajoiksi. Miltä tuntuu odottaa vuosikymmenet väistämätöntä loppuaan vailla toivoa pelastumisesta? 

Kun viimein joku saapui, oli jo myöhäistä.

 Lasisessa vankilassaan viettävät ikuisuuttaan nämä surulliset hiljalleen homehtuvat hahmot. Paikalleen jähmettyneinä, hämmästyneinä, arkoina ja naiivin typertyneesti hymyilevinä. Tämä on heidän todellisuutensa ja koko maailmansa. Suurinpiirtein samalta näyttäisi meidän olemisemme ja tekemisemme ulkopuolelta katsottuna. Yhtä tietämättömänä ja eksyneenä kulkee ihmisen lapsi omassa todellisuudessan rajoittuneen aistimaailmansa vankilassa. Surullista mutta totta, sen tietää Simo Salmisen velikin.

Tiettömän taipaleen takana syvällä metsän siimeksessä odottaa vaatimaton pala pienviljelyn historiaa.

 

Yksi niistä monista tiloista, joita suomi oli täynnä sotien jälkeen. Sittemmin ne ovat kuolleet täydellisesti sukupuuttoon yhteiskuntarakenteen muuttuessa radikaalisti ja tehotuotannon vallatessa alaa.

 

Taloon on alettu tehdä remonttia joskus parikymmentä vuotta sitten. Kuisti, ikkunat, peltikate ja uusi piippu ovat peräisin siltä ajalta. Valmista ei koskaan tullut vaikka voiton puolella jo oltiinkin.

Elanto - Vantaan tehtaat. 

Kaikki on vinksin vonksin, tai ainakin hieman kesken. 

Joku on tullut sisään kirjaimellisesti seinän läpi. Keskeneräisistä rakenteista on ilmeisesti päässyt helpommin kuin vanhasta umpipuisesta ovesta.

Vanha kunnon päästä vedettävä seuranaan aurigon haurastuttama superlonpatja.

No täältähän ne löytyi! Kauan sitten kadonneet miljoonien arvoiset perintötaulut.

Uuni mallia pönttö. Koristeelliset luukut muistuttavat meitä siitä, kuinka tärkeää on panostaa arkipäivän estetiikkaan. Nykyään muotoilusta liian usein puuttuu se henki, vaikka käytännöllisyys olisikin äärimilleen huomioitua.

Tuikku murheeseen ja kaksi iloon.

Katto on uusittu, mutta jostain päästelee kosteutta vai onko ilmiö peräisin jo ajalta ennen peltikatteen uusimista?

 

Vaikka keskipalkkainen suomalainen kuuluu siihen 1% maailman väestöstä, joka omistaa 40% maailman rikkauksista, ei todellakaan kannata aina ostaa uutta, vaan arvostaa ja kierrättää jo olemassa olevaa. Varmaa on, että mammonan epätasainen jakautuminen tulee vielä tasaantumaan, tavalla tai toisella.

Mihin katosi eilinen? Mihin katoaa tämä hetki? Missä kulkee taivaan ja maan raja?

Esi-isä ihmettelee maailman menoa, mutta ei onneksi näe kotitaloaan pidemmälle. Ymmärrys ei varmasti riittäisi käsittämään tämän päivän hektistä hullunmyllyä.

Bitumihuopa valuu surrealistisesti kuin Salvador Dalin kellot.

 

Enempiä paasaamatta ja profetoimatta on aika päättä tämänkertainen matka eiliseen ja takaisin. 

Kiitos seurastanne.