Menneisyyden musta silmä tuijottaa kalmanhajuisena onkalona vasten viattoman oloisen kulkijan kohmeloisia kasvoja.

Huvimaja ei ole ehkä oikea termi kuvaamaan tätä ilotonta soppea, jonka alkuperäistä käyttösuunnitelmaa emme ryhdy tässä yhteydessä arvuuttelemaan.

Ylä ja ala. Oikealla näkyvään rotiskoon tutustuimme jo viime kerralla, joten tänään astelemme alusille, mutta nauttikaamme ensin piharakennusten kummeksuttavasta athmosfääristä.

Navetan  eläinkunta koostuu enää muurahaisista.

Omenapuunkin muoto kuvastaa luovuttamisen aluisia aikoja kumarine ryhteineen.

Moniuloitteinen ja -käyttöinen piharakennus jääköön taa. Nyt on aika astua modernimpaan maailmaan.

Mineriitit ja kattohuovat ovat palvelleet hyvin. Asbestia käytettin männä aikoina lähes kaikkeen rakentamiseen aina liimoista lähtien. Siksi nämäkin pinnat ovat kestäneet huolettomasti aikaa. Muutenhan kyseinen ja kyseenalaisen maineen saavuttanut partikkeli on kestävyyttä lisäävän vaikutuksensa myötä oiva lisä materiaaleihin, mutta sen erityisesti hengitysteihin vaikuttavat ainesosat ovat punaisen nortin syöpää ja ahtautumia aiheuttavia molekyylejäkin vaarallisempia. Joskin tuo työmiesten suosima savukekkin on kuulemma laimennettu eu:lle sopiviin myrkkylukemiin. Ensimmäinen asbestin (ja tupakoinninkin) haittoihin puuttunut päättäjä oli muuten myös kyseenalaista mainetta niittänyt valtakunnankansleri Adolf Hitler. Tietyntyyppisen viiksimuodin pilaamisesta vuosisatojen ajaksi, voinemme syyttää häntä myös kymmeninen miljoonien ihmisten ennenaikaisesta kuolemasta, kansanmurhasta. lukemattomista sota ym. muista -rikoksista ihmisyyttä ja ihmiskuntaa vastaan. Unohtamatta myöskään sodan aiheuttamia ympäristöongelmia, joista kuitenkin on jostain syystä aina vaiettu. 

Autopiirimyyjän ovella ollaan. Liekö ollut Mäkis Pekan kilpailija vai kätyri?

Runtua ovat saanet ovet täälläkin, mutta se sallittakoon. Olemmehan sotaharjoitusalueella.

Kummallista kauneutta.

Joku huolimaton on jättänyt hylsyjään lojumaan pitkin keittiötä.

Olohuoneen maisemaikkuna on aikoinaan herättänyt varmasti kateutta kuorma-automyyjän naapurustossa.

Oliskohan seinäpaperit Toijalan tapettitehtaan tuotantoa?

Suuret unelmat - pieni elämä. Minkähänlaiset odotukset ovat olleet tulevasta tätä taloa rakennutettaessa.

Pilkettä ainakin on ollut silmäkulmassa. Palomuurin tiilikuvioinen tapetti kertoo sen.

Taulun paikat.

Keittiö on yllättävän vanhakantainen talon muuhun arkkitehtuuriin nähden. Puuhella sentään on löytänyt sijansa, vaikka onkin se keskuslämmitys.

Talonaluset ujeltavat tuulessa tyhjyyttään.

Sokkeloinen ja tilava kellarikerros ei kätke sisäänsä saunaa, edes sähkö sellaista. Ehkä yläpihan pihasauna oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen, eikä kilpailijaa haluttu tienoille.

Loppu ei ole juuri koskaan alkua kauniimpi. Parhaat hetket asettuvatkin siihen väliin, aloittamisen ja valmiiksi saamisen maalaamalle kentälle.

Näillä tienoin huruili aikanan Suomen suurruhtinaskunnan valtiaana toiminut Nikolai kakkonenkin. Vaikka sauna on vanha kuin eilinen taivas, ei se varmaan kuitenkaan ehtinyt syntyä todistamaan tuota historin hämäriin painunutta turhanpäiväistä tapahtumaa.

Vaan yhtä kaikki ja kakkamuussia päälle. Viimeisiä hetkiään tämä uljas entisajan saunakin viettelee tässä itään aukeavassa rinteessä.

Tee-se-itse-isäntä on pistänyt peltiä piipunjuureen. Nykypävänä saa tämän kokoisen katon kuositettua parilla satasella. Joskus on ollut tiukempaakin, vaikkei sitä enää muista kuin pula-ajan eläneet.

Koruton pukuhuone mustanpuhuvine pintoineen on kuin suomifilmistä. Käsityön jäljet näkyvät kauniina kurveina ajan hämyn alle hautautuneena.

Katselin peilistä kadonnutta eilistä...

...ja vähän muutakin.

Sain tämän henkeä salpaavan kohteen koordinaatit eräänä sunnuntaisena iltana juuri kun olin lähestymässä erästä toista vuosia tarkkailemaani kuvauskohdetta, jonka lukitut ovet olivat ilokseni auenneet.

Kota kestää. Vieläköhän tämä legendaarinen saunakalustevalmistaja on olemassa? En viitsi asiaa tarkistaa googlen kaikkitieävästä maailmasta. Hauskempi elää pienessä epätietoisuudessa ja omien illuusioidensa harhaisissa maailmoissa.

Saunan lämpö on vaihtunut kirkkomaan kylmään syleilyyn. Ei edes vanha vihtahousukaan käy enää istuskelemassa näillä lauteilla.

Katon pikakorjaus ei pelastanut tilannetta: piipunjuuri vuotaa kuin tena ihmiskaatopaikan kärsimyksen täyttämässä huoneessa.

Ovi vilkuttaa iloisesti viimeiselle vieraalle.

Talon ovi taasen on kutsuvasti rakosellaan. Kutsumaton vieras ei voi jättää tilaisuutta käyttämättä poliisijutun uhallakaan.

No poliisijuttuhan siitä heti tuli. Onneksi en sentään itse joutunu maalitauluksi.

Toisin kuin talovanhus, jota on murjottu ihan vain harjoitusmielessä.

Seitsemänkymmentäluvun saarekkeet alkavat olla harvassa.

Pihapalttoo on jäänyt piipunvierustalle odottamaan liiterireissua, jota ei enää tullutkaan. Muuten paikat on kyllä tyhjennetty varsin tehokkaasti.

Vaatimattomuuden muodostama kauneus.

Toinen silmäkin jo puolitangossa. Tämä unenomainen hauraus enteilee kadotuksen olevan lähellä.

Jälleen yksi kauneimpia takkoja kaikessa arkisuudessaan, joita tielleni on sattunut. Pintaan sivelty myrkkymaali takaa tehokkaan lähdön, jollei muut ympäröivät tekijät ehdi ennemmin.

Jos Aki Kaurismäki olisi alkanut valokuvaajaksi, luulen että hänen taianomainen maailmansa olisi näyttänyt tältä.

Aavana aukeaa ääretön erämaa. Tuuli yli taivaan muistoja kuljettaa. Maahan uuteen, kaukaisuuteen. Jossa uusi aika alkaa saa.

Porin Matti on kääntänyt selkänsä kohtalolleen. Mutta umpikuja on yhä uhmaajan edessä.

Ikkunan takana häämöttelee jo kertomuksen jatko-osa. Tervetuloa mukaan kerronnallisen kuvamatkamme seuraavan osioon, joka ilmestyy tuota pikaa mikäli olosuhteet ja taiteelliset erivapaudet sen meille sallivat.

Lasinen polku johdattaa rauniometsän lähes lävitsepääsemättömiin uumeniin. 

Tähän aikaan vuodesta kulku on kuitenkin vielä mahdollista, sillä runsas kasvusto ei ole ehtinyt pukeutua kaiken peittävään kesäasuunsa.

Maastoutuneet piikkilankakerät antavat osviittaa siitä, että olemme kenties eksyneet entiselle sotatoimialueelle.

Lukuisat avaamattomat kerät ovat sammaleen peittämiä, eivätkä maastosta muuten juuri erottuisikaan kuin kerän keskellä olevista tyhjiöistä.

Maasta pilkistää muutakin, toisen maailmansodan aikainen kidutusväline jota myös hetekaksi on kutsuttu.

Vanhaa armeijan saapastako sieltä pilkistää?

Lähemmällä tarkkailulla löytyy läjittäin jalattomia kenkiä. No nyt on kummallista.

Nahkaiset karttalaukut kätkevät sisäänsä kenties myttyyn menneet hyökkäyssuunnitelmat, joiden seurauksena nämä sekalaiset varusteet ovat jäänet tänne lojumaan.

Rautaa rajalla. Nyt ollaan kuitenkin pohjavesialueella, joten sopii toivoa että tynnyrit ja kanisterit ovat olleet tyhjiä tänne joutuessaan.

Mutta mitäs mitäs? Alkaa näyttää todella pahalta. Reikäisiä kypäriä juoksuhautojen pientareella ja pohjalla lähes silmänkantamattomiin.

Näiden entisistä omistajista ei monikaan taida enää tallustella näillä taistelutantereilla tai muuallakaan.

Pahansvuovat reiät tuijottelevat ruosteisten kupujen synkkinä silminä. Joukkohautako tämä on sittenkin ollut, vai miten on selitettävissä tällainen määrä reikäisiä kypäriä ja jalattomia kenkiä?

Jääkäämme pohtimaan arvoitusta näiden kuvien ja tunnelmien myötä.