Aina ei tarvitse matkustaa kauas löytääkseen visuaalisesti lumoavien ja kiehtovien kohteiden luo. Keskellä kotikaupunkiasi voi olla kaiken arkisuuden keskellä unohtunut salainen maailma, jota vain et huomaa, koska se on sinulle niin arkipäiväistä. Tämänkertainen kuvausmatka vie meidät Hämeen stonehengen pariin. Monumentaaliset mittasuhteet saavuttava, sadoista betonipaaseista koostuva alue on keväällä kauneimmillaan, kun kasvusto ja lehdet ei vielä peitä niiden herkkiä ja aistikkaita ulkomuotoja. Tulkaa ja nauttikaa!

Näyttää kuin maasta kasvaisi teräsbetonipylväitä. Suurin osa kohoaa suoraan, mutta joukosta löytyy myös muutamia roudan runtelemia ja säävaihteluiden murtamia paaseja. Valo ja varjot kulkevat raunioissa kuin tanssien. Tunnelma on omalla hauskalla tavallaan psykedeelinen pienen itsesuggestion jälkeen.

Näillä tantereilla ei ole pyörinyt kelttiläisiä pappeja eikä roomalaisia sotajoukkoja, vaan suomalaisa sahureita. Sahateollisuus ehti toimia reilut sata vuotta täällä jättäen jälkeensä muun muassa nämä pylväät. Hetken aikaa alue oli myös puolustusvoimien käytössä, kunnes se avattiin kaikelle kansalle virkistystoimintakäyttöön.

Paikallinen nuoriso on myös kantanut kortensa kekoon alueen viihtyvyyden lisäämiseksi. Nuorisojärjestön tulitikkuleikkeihin erikoistunut sivujärjestö taisi myös toissa kesänä  polttaa parisataa vuotta vanhan rakennuksen pois alueen luontomaisemaa rumentamasta. 

Saisiko olla piipullinen unohdusta?

Suomen äärimmäiset sääolojen vaihtelut kuluttavat rakennuskantaa ja varsinkin oman onnensa nojaan jätettyä sellaista. Edes paksuun betonikuoreen tehdyt teräsrakennelmat eivät selviydy tässä periferiassa.

Kuivempi eteläpääty vielä ryhdikkäänä kuin vanhassa loistossaan.

Märkää kuin roomalaisessa kylpylässä, tai Sikstus Syrjäsen kappelissa.

Alueella on elelty jo aikaisen keski-ajan alusta asti ja siellä on harjoitettu kaupankäynnin jaloa kanssakäymistä. Paikalta on löytynyt myös jäänteitä asumuksista, joissa paremmalla väellä on ollut savilattiat ja jopa kahdeksan neliömetrin talot, kun tavallinen rahvas on saanut palella pienemmissä olkimajoissaan. Samaan malliinhan toki eletään vielä nykyäänkin niin sanottujen parempiosaisten ja vähempiosaisten jakaessa tätä yhteistä maailmaa. Neliömäärät vain ovat kasvaneet ja lattiamateriaali muuttunut savesta marmoriksi ja maalattiasta muovimatoksi. Mutta jatketaan tästä aiheesta eteenpäin välttääksemme tietokrapulan salakavalaa kurimusta.

Luonnon voima on mittaamaton. Runkorakenne on kääntynyt jalkojensa päältä irti poikki jokaisen tolpan päältä. Tätä katsellessa saa varmuutta siihen että luonto korjaa itsensä kun ihmisistä on aika jo jättänyt.

Tunnelma on kuin viidakon rämeisillä soilla. Keväinen lintujen viserrys luo vielä äänimaailman sitä korostamaan. Hyppää sinäkin turvalliseen seikkailuun ja antaudu mielikuvituksesi vietäväksi.

Kaunista eikö totta? Alue on uskoakseni laajimpia suomalaisia rauniokokonaisuuksia. Täältä härmän perukoilta asti matkustetaan toiselle puolelle maailmaa katsomaan raunioita, vaikka niitä löytyy omastakin takaa. Toki ne eivät vielä ole läheskään yhtä vanhoja kuin antiikin Kreikan muinaiset temppelit. Eikä niiden alkuperäinen käyttötarkoituskaan ole aivan yhtä juhlava. Silti niiden luo voi mennä hiljentymään ja rentoutumaan kuin laadukkaaseenkin taidenäyttelyyn.
Niinkuin postmoderni sanalasku sanoo: On turha lähteä etsimään sisintään maailman äärin, jos on hukannut itsensä Hauholle.

Alle sadan metrin päässä alueelta on ihmisten iloksi rakennetut tekorauniot, joita kulturellit taiteenarvostajat voivat käydä pällistelemässä. Kauniita toki nämäkin, mutta allekirjoittanut saa kyllä paremmat kicksit betonia kasvasta rämeiköstä.
Rahansa ja vapaa-aikansa voi käyttää monella tapaa. Iltapäiväkävelyllä kotoisissa maisemissa voi saada huomattavasti paremman elämyksen kuin esimerkiksi nykytaiteenmuseossa. Rauniokulttuuriin tutustumisen päätteeksi voi tunnelmaa käydä syventämässä alueen lähellä sijaitsevassa kahvilassa, Hämeentie ykkösessä. Jokaisen menneisyyttä kunnioittavan kulkijan tyyssijassa on aina historia käsin kosketeltavissa. Kirjaimellisesti.