On sanottu, että peräpohjolan asukkaiden joukossa on kaikkialla tietäjiä ja noitia ikään kuin se olisi niiden kotimaa. Tiedä sitten, ainakaan nykypäivänä, vanhojen taitojen ja perinteiden painuttua unholaan ikuisiksi ajoiksi. Kirjoitettua tietoa saattaa olla säilynyt, mutta sen paikkansapitävyydestä ei voi koskaan olla varma. Ennen maailmassa opit kulkivat suullisena perintönä sukupolvilta toisille vuosisatojen lävitse. Sittemmin tarinankerrontaperinteen kuoltua, kuoli myös noitumisen taito, tai niin ainakin luullaan.

Kirjoituksen tarkoituksena ei ole loukata asunnon omistajaa saati syyttää häntä noituudesta, vaan tutkia mahdollisesti viimeisten noituutta harjoittavien tahojen olemassaolosta kertovia todisteita.

Allekirjoittanut on saanut todistaa talon elämää hyvinkin läheltä koko elämänsä ajan, ja totta vie outoja asioita siellä on tapahtunut niin paljon, että niitä riittäisi kerrottavaksi vaikka kokonaisen kirjan verran.

Talon asukkaalla oli useita vuohia, sekä kanoja ja kukkoja mikä ei sinänsä vielä ole poikkeuksellista. Mutta se, että eläimet asuivat sisätiloissa, on vakiintuneesta käytännöstä poikkeavaa, varsinkin 1900-luvun loppupuolella. 

Talo sijaitsee korkealla rinteessä ja näköala aukeaa länteen päin kauniiseen järvimaisemaan. Saunarakennus pihavarastoineen on järvenrannassa. Ohi kulkeva maantie erottaa ajan raastamat rakennukset toisistaan. Allekirjoittanut on saanut kymmenet kerrat kuulla ohikulkiessaan noitumisen ja loitsuamisen messun, kuten monet muutkin talon ohi kulkeneet. Koulutaivaltakin joutui muutaman kerran vaihtamaan, ettei paholaisen nimeen vannova vanha rouva olisi saanut otteeseensa.

Tontilla sijaitsee myös kellari, jonka oviaukko on teljetty ja piilotettu niin, ettei sitä löydä jos ei tietäisi etsiä. Louhos tuntuu jatkuvan loputtomiin maan uumeniin, kivirakenteiden käydessä yhä vanhemmiksi ja erikoisemmiksi. Kosteus on vihertänyt seinät alkumatkasta, mutta pidemmälle ja syvemmälle mentäessä on täysin kuivaa. Sitä minne käytävä johtaa ei taida kukaan tietää. Kenties se vie manan majoille asti.

Vihdat ovat vielä odottamssa saunanparvella, vaikka saunojat ovat kaikonneet ikuisiksi ajoiksi.

Vanha kansa sanoo, että saunassa pestään synnit pois. Mutta tähän paikkaan se sanonta ei päde. Tämä sauna on niin musta ja valoton, että täällä on todennäköisesti kylvetty synnissä.

Näillä lauteilla on saattanut itse vanha vihtahousukin istuskella. Tiedä häntä.

Lopuksi vielä erikoisin piirre tuosta Jumalan hylkäämästä talosta. Talon ullakolle kurkihirteen ja kattorakenteisiin on kiinnitettynä lukematon määrä erilaisia amuletteja ja noitakaluja. Vaikea sanoa mitä  ne muistuttavat tai mistä ne on valmistettu, mutta tunnelma jonka ne loivat oli todella aavemainen.

Valonhohto ullakolla oli myös oma lukunsa, sillä ulkona oli todella pilvistä ja harmaata, mutta ikkunoista tuleva valo ikäänkuin moninkertaistui vintillä. 

Yritin vangita amuletteja valokuviin kymmeniä kertoja, mutta lähes kaikki kuvat epäonistuivat. Suurimmassa osassa näkyi vain mustaa, tai sitten kuvat olivat niin ylivalottuneita ettei niistä saanut selvää. Vain nämä muuutamat otokset onnistuin saamaan. Outoa, eikö vain?