Tuntuuko joskus, että jokin on vinossa, tai jopa kaikki?

Ei silti ole syytä huoleen, sillä kaikki todellakin on vinossa, ainakin isossa mittakaavassa. Sillä onhan maapallo viime tiedon mukaan yhä lähes pyöreä, eikä pyöreälle pohjalle pysty periaatteessa luomaan tismalleen viivasuoria asioita. Niitä kuitenkin olemme tänään metsästämässä horisontaalisesta vinoumasta huolimatta. Outo fiksaatio funktionaalisesti muotoiltuja rakennuksia kohtaan kasvaa vuosien myötä entisestään. 

Poukama on tyven kuin pastorin sielu. Pitkälle laiturille asetellut muovituolit ja pöydät ovat jääneet muistoksi taivaanrantaan tuijottelijoista. Vesibussi tuskin on poikennut täällä enää tällä vuosituhannella.

Ja sopiihan näitä maisemia tuijotellakin. Vettä edessä, vettä takana ja välissä Suomen pisin riippusilta.

Suuri hirsisauna on upotettu maisemaan kaivinkoneella ja dynamiitilla. Hetken kuluttua se myös poistetaan siitä mahdollisesti samoin keinoin. 

Vandaalit ovat jo turmelleet kaiken ilman työkaluja rikottavan irtaimen ikkunoiden lisäksi.

Jopa rosteripalju on saatu revittyä irti eristeistään.

Täällä on ollut tilaa isommallekin löylyseuralle. Toivotaan, että joku pelastaisi hienon hirsirungon vielä uusiokäyttöön.

Saunan takaa löytyvä hirsilinna on sen sijaan vahvasta homeen hajusta päätelle menetetty tapaus. Entisessä elämässään se on palvellut majoitustiloina. 

Muovituoli löytyy täältäkin, kuin merkkinä lopullisesta hylkäämisestä.

Ovi on houkuttelevasti avoinna. Hirsilinnan uumenissa odottavaan ikihämärään johtaa jopa punainen lanka, houkuttelen tutkimusmatkailijaa astumaan sisään. Topakka homeenlöyhkä saa kuitenkin kääntymään karmeissa, ennen kuin pimeys ehtii nielaisemaan kulkijan kitaansa.

No, Joulupukin kadonnut reki sentään löytyi terassin kulmalta. Mitä lie pukki reissuillaan puuhannut, kun on menopelikin unohtunut. Vai onko rahat loppuneet kesken rilluttelun ja reki otettu velkojen pantiksi. Puheissa kerrotaan täällä vietetyn syntistä elämää viimeisinä lopun aikoina ennen sulkemistaan.

Ne jotka eivät ole sortuneet synnin tielle, ovat saaneet täältä monenlaista menovettä jatkaakseen matkaansa. Mittarikenttä ei sentään vedä vertoja Rengon Unionin oktaanivaihtoehdoille.

Joku näistäkin on jotain yrittänyt irrotella. Sama kohtalo oli Unionin mittareilla, jotka vuosien aikana katosivat pala kerrallaan ja viimein kokonaan keräilijöiden kokoelmiin.

Mitähän nämä ovat olleen? Mielikuvitusmittareita ilma-autoilijoille?

Vaan janohan täällä tulee. Onneksi heti selän takana aukeaa ravintolapuoli virvoittavine vesineen.

Joskaan tulijoita ei toivoteta varsinaisesti tervetulleiksi.

Ensimmäiset kangastukset alkavat horjuessamme kohti keidasta.

Että mitä oli? Disco Take Five, Drink Bar, Cafe ja Terace.

Vanerisulkujen välistä pilkottaa toinen todellisuus.

Discotequessa tanssivat nyt vain aaveet, eivätkä kauaa enää nekään.

Takapihan terassilla sen sijaan jatkuu ikuinen kesä. Edellisellä kerralla täällä käydessämme nautimme  kahvin ja jäätelön heinäkuussa 2014. Lounasaika oli alkamassa, pubin puoli ja terassi avoinna. Vain asiakkaat puuttuivat. Sinä syksynä ovet lyötiin lopullisesti kiinni. 

Enää on vain futuristiset muodot ja taakse jäänyt tulevaisuus. Kohta nekin kadonneita.