Lasinen polku johdattaa rauniometsän lähes lävitsepääsemättömiin uumeniin. 

Tähän aikaan vuodesta kulku on kuitenkin vielä mahdollista, sillä runsas kasvusto ei ole ehtinyt pukeutua kaiken peittävään kesäasuunsa.

Maastoutuneet piikkilankakerät antavat osviittaa siitä, että olemme kenties eksyneet entiselle sotatoimialueelle.

Lukuisat avaamattomat kerät ovat sammaleen peittämiä, eivätkä maastosta muuten juuri erottuisikaan kuin kerän keskellä olevista tyhjiöistä.

Maasta pilkistää muutakin, toisen maailmansodan aikainen kidutusväline jota myös hetekaksi on kutsuttu.

Vanhaa armeijan saapastako sieltä pilkistää?

Lähemmällä tarkkailulla löytyy läjittäin jalattomia kenkiä. No nyt on kummallista.

Nahkaiset karttalaukut kätkevät sisäänsä kenties myttyyn menneet hyökkäyssuunnitelmat, joiden seurauksena nämä sekalaiset varusteet ovat jäänet tänne lojumaan.

Rautaa rajalla. Nyt ollaan kuitenkin pohjavesialueella, joten sopii toivoa että tynnyrit ja kanisterit ovat olleet tyhjiä tänne joutuessaan.

Mutta mitäs mitäs? Alkaa näyttää todella pahalta. Reikäisiä kypäriä juoksuhautojen pientareella ja pohjalla lähes silmänkantamattomiin.

Näiden entisistä omistajista ei monikaan taida enää tallustella näillä taistelutantereilla tai muuallakaan.

Pahansvuovat reiät tuijottelevat ruosteisten kupujen synkkinä silminä. Joukkohautako tämä on sittenkin ollut, vai miten on selitettävissä tällainen määrä reikäisiä kypäriä ja jalattomia kenkiä?

Jääkäämme pohtimaan arvoitusta näiden kuvien ja tunnelmien myötä.