Näillä tienoin huruili aikanan Suomen suurruhtinaskunnan valtiaana toiminut Nikolai kakkonenkin. Vaikka sauna on vanha kuin eilinen taivas, ei se varmaan kuitenkaan ehtinyt syntyä todistamaan tuota historin hämäriin painunutta turhanpäiväistä tapahtumaa.

Vaan yhtä kaikki ja kakkamuussia päälle. Viimeisiä hetkiään tämä uljas entisajan saunakin viettelee tässä itään aukeavassa rinteessä.

Tee-se-itse-isäntä on pistänyt peltiä piipunjuureen. Nykypävänä saa tämän kokoisen katon kuositettua parilla satasella. Joskus on ollut tiukempaakin, vaikkei sitä enää muista kuin pula-ajan eläneet.

Koruton pukuhuone mustanpuhuvine pintoineen on kuin suomifilmistä. Käsityön jäljet näkyvät kauniina kurveina ajan hämyn alle hautautuneena.

Katselin peilistä kadonnutta eilistä...

...ja vähän muutakin.

Sain tämän henkeä salpaavan kohteen koordinaatit eräänä sunnuntaisena iltana juuri kun olin lähestymässä erästä toista vuosia tarkkailemaani kuvauskohdetta, jonka lukitut ovet olivat ilokseni auenneet.

Kota kestää. Vieläköhän tämä legendaarinen saunakalustevalmistaja on olemassa? En viitsi asiaa tarkistaa googlen kaikkitieävästä maailmasta. Hauskempi elää pienessä epätietoisuudessa ja omien illuusioidensa harhaisissa maailmoissa.

Saunan lämpö on vaihtunut kirkkomaan kylmään syleilyyn. Ei edes vanha vihtahousukaan käy enää istuskelemassa näillä lauteilla.

Katon pikakorjaus ei pelastanut tilannetta: piipunjuuri vuotaa kuin tena ihmiskaatopaikan kärsimyksen täyttämässä huoneessa.

Ovi vilkuttaa iloisesti viimeiselle vieraalle.

Talon ovi taasen on kutsuvasti rakosellaan. Kutsumaton vieras ei voi jättää tilaisuutta käyttämättä poliisijutun uhallakaan.

No poliisijuttuhan siitä heti tuli. Onneksi en sentään itse joutunu maalitauluksi.

Toisin kuin talovanhus, jota on murjottu ihan vain harjoitusmielessä.

Seitsemänkymmentäluvun saarekkeet alkavat olla harvassa.

Pihapalttoo on jäänyt piipunvierustalle odottamaan liiterireissua, jota ei enää tullutkaan. Muuten paikat on kyllä tyhjennetty varsin tehokkaasti.

Vaatimattomuuden muodostama kauneus.

Toinen silmäkin jo puolitangossa. Tämä unenomainen hauraus enteilee kadotuksen olevan lähellä.

Jälleen yksi kauneimpia takkoja kaikessa arkisuudessaan, joita tielleni on sattunut. Pintaan sivelty myrkkymaali takaa tehokkaan lähdön, jollei muut ympäröivät tekijät ehdi ennemmin.

Jos Aki Kaurismäki olisi alkanut valokuvaajaksi, luulen että hänen taianomainen maailmansa olisi näyttänyt tältä.

Aavana aukeaa ääretön erämaa. Tuuli yli taivaan muistoja kuljettaa. Maahan uuteen, kaukaisuuteen. Jossa uusi aika alkaa saa.

Porin Matti on kääntänyt selkänsä kohtalolleen. Mutta umpikuja on yhä uhmaajan edessä.

Ikkunan takana häämöttelee jo kertomuksen jatko-osa. Tervetuloa mukaan kerronnallisen kuvamatkamme seuraavan osioon, joka ilmestyy tuota pikaa mikäli olosuhteet ja taiteelliset erivapaudet sen meille sallivat.