Tänään ollaankin hieman kauempana kotikonnuilta. Matkakohteemme ja määränpäämme on pieneksi legendaksi muodostunut Haaviston lomamökkikylä.

Perille ei ole helppo löytää sillä kaikki viitat ja opasteet kohteesta on jo aikaa sitten viety pois.

Näitä väyliä ei matkailuautolla tai asuntovaunu-yhdistelmällä kannata lähteä kokeilemaan. Kapeiksi käyneet metsätiet ovat neulasten ja lehtimattojen peittämiä.

Täällä ollaan todellakin luonnon helmassa. Aavemainen hiljaisuus hivelee korvia.

Viimeiseltä hiekkatieltä käännyttyämme oli matkaa vielä kuutisen kilometriä metsää halkovaa pikkutietä pitkin, kunnes ensimmäinen mökki häämötti puiden välistä. Umpeenkasvanut pihatie kertoo kaiken olennaisen mökkien käyttöasteesta.

Villiintynyt nurmikko muistuttaa luonnonniittyä ja kymmenen vuoden päästä mökit ovatkin todennäköisesti jo jäämässä puuston piilottamaksi.

En tiedä mikä mökeistä on se, jolta kolme nuorta katosivat eräänä syksyisenä viikonloppuna lähes neljännesvuosisata sitten. Viranomaisten etsinnät kohdistuivat pääasiassa edessä avautuvaan pieneen lähdepohjaiseen järveen, vaikka muitakin tutkintalinjoja oli ja on avoinna. Ympäröivät laajat metsäalueet olivat toisena vaihtoehtona, mutta ihmetystä tässä mahdollisuudessa herätti se, että kaikkien kadonneiden ulkovaatteet löytyivät mökistä. Tämä tosiseikka sulki ainakin osittain pois sen vaihtoehdon, että nuoret olisivat lähteneet metsään ja eksyneet oudossa maastossa.                                                  

Järvi kaikuluodattiin kauttaltaan, mutta tuloksetta. Suurempaa hyötyä ei ollut myöskään paikalla suoritetusta laajamittaisesta sukellusoperaatiosta. Muutamaa puhki ruostunutta tynnyriä, sekalaista rakennusjätettä ja yhtä venettä lukuunottamatta ei pohjasta löytynyt mitään kadonneisiin viittaavaa.

Mökkikylän perustaja-omistaja asui myös rakentamallaan alueella yhdessä hieman muita suuremmassa ja muista erillään olevassa mökissä. Paikan vaatimaton maine ei ollut kovin hyvä syrjäisen ja varjoisen sijaintinsa vuoksi. Oman säväyksensä toi vielä alueen persoonallinen yrittäjä, joka ei kuuleman mukaan ollut mikään varsinainen lahjakkuus asiakaspalvelijana ja muistutti olemukseltaankin enemmän erakoitunutta salametsästäjää kuin mökkikylän omistajaa.

Isännän asumuksen kuistinseiniä koristaa toinen toistaan omituisempia esineitä, joiden perusteella voisi kuvitella yksinäisen miehen elämään kuuluneen jonkilaisia okkultistisia vivahteita.

Pahoittelut epätarkasta kuva-annista, joskin suurin osa näistä oudoista esineistä otetuista kuvista onnistui vielä huonomin kuin nämä kaksi. Tuttu juttu toiselta reissulta puolentoista vuoden takaa jos muistatte http://ajat0nta.blogspot.fi/2012/04/on-sanottu-etta-perapohjolanasukkaiden.html

Mikä yrtti, kuka tunnistaa ja tunnustaa siirtäneensä sen juurinen päätalon vieressä olevan suuren kuppikiven juureen? Kenties jonkin eläimen tekosia, sillä ihmisiä aluelle tuskin kovin usein eksyy.

No, omistajaa kuulusteltiin oudosta joukkokatoamisesta, mutta minkäänlaista lisävalaistusta ei asiaan siltäkään suunnalta saatu hiillostuksesta ja painostuksesta huolimatta.

Tähänkö loppui tämän pääteiltä sivussa olevan majoituspalvelun epäonninen elinkaari? Näin voisi ainakin kuvitella. Yritystoiminta kuitenkin jatkui vielä tälle vuosituhannelle, joskin viimeiset maksavat asiakkaat vierailivat alueella Koiviston presidenttikaudella. Mystinen kolmen nuoren katoaminen ei ole tähän päivään mennessä saanut mitään varmaa selitystä ja on muutenkin jo puoliksi unohtunut. Villeimpien spekulaatioiden mukaan matkailuyrittäjä olisi surmannut nuoret ja upottanut ruumiit läheiseen suohon. Ilkeät kielet kuiskivat, ettei tapaus olisi alueella edes ainoa, vaan näitä katoamisia olisi tapahtunut aiemminkin. Tämä kerta oli kuitenkin herättänyt huomiota, koska oli tiedossa mihin kadonneet nuoret olivat olleet matkalla ja missä he yöpyivät. Vaikka asiassa olikin syytä epäillä rikosta, ei tutkinta koskaan johtanut alkua pidemmälle.

Ainoa epäilty, eli matkailuisäntä, kuoli kymmenisen vuotta sitten vieden mahdolliset tietonsa asian tiimoilta hautaan mukanaan. Ehkä vielä jonain päivänä kuitenkin saamme asialle selvyyden, tai sitten emme.