Kissa pitää talosta huonoa huolta.

Täällä on asusteltu vielä muutama vuosi sitten, vaikka nykyinen kunto ei siihen suuntaan kovin vahvasti viittaakkaan. Todistuksena mainittakoon jokapaikka.fi sivustolta löytyvä kuva jokusen hetken takaa, jolloin talo oli vielä asutettu.

Viimeisinä asutusvuosinaan katto oli kevytpeitteillä verhottu kauttaaltaan. Kyseinen ratkaisu ihmetyttää, sillä kattohuopa ei nykypäivänä omaisuuksia maksa, eikä edes työn teettäminen ulkopuolisella ajaisi normaalitaloutta konkurssiin. Asian laistaminen taasen saatta johtaa juuri tällaiseen lopputulokseen.

Joku ystävällismielinen ihminen on käynyt lyömässä osan laseista sisään. Tosin se saattaa olla myös talonpidosta, tai pikemminkin sen puutteesta aiheutunut seuraus.

Katto on nimittäin falskannut joka kohdasta, minkä seurauksena yläpohja on kerännyt sellaisen määrän kosteutta, etteivät rakenteet ole sitä enää kestäneet. Lopputuloksena on se, että yläkerta on nyt myös alakerta.

Sirpaleet eivät tuoneet onnea täälläkään.

  

 Kivat verhot, sopii talon tyyliin.

Rikki meni koko talo.

Joku sanoi nähneensä Jeesuksen kasvot romahtaneen talon raunioissa.

Sb-classic sijauspatjat keinuttelemassa myötätuulessa.

Tällaisia romupihoja näkee nykyään vähemmässä määrin taajama-alueella. Yleensä naapurusto pitää huolen painostuksellaan, ettei kaatopaikkoja pääse takapihoille syntymäänkään.

'Herra kapteeni, vihollinen on puutarhatuolieni osoittamassa suunnassa.'

 Äkkiä laskettuna itsellänikin on ollut vuosien varrella ainakin viisi c-kadettia, d-malliakin muutama ja viimeistä e-versiota likemmäs kymmenen kappaletta.

C-kadetin harvinasempi farmariversio, festival-vanteilla tietysti.

Etuspoilerina lumikola.

Lähes kaunista vaikkakin vaarallista. Tälläisistä hapertuvista autoista vuotaa vuosien kuluessa maaperään erittäin haitallisia kemikaaleja  ja raskasmetalleja. Pienissäkin maanpuhdistusoperaatioissa hinta pompsahtaa kymmeniintuhansiin euroihin ja useimmiten ne lankeavat jonkun muun kuin itse asianosaisen maksettavaksi.

Alkuperäisenä lisävarusteena saatavana olleet H4 lisävalot, nykyinen tieliikennelaki ei tällaisia enää nokalle salli.

Ajatonta muotoilua, jota pieni patinoituminen vielä korostaa.

Suurin osa Suomen takapiha- ja metsäautoista kerättiin kymmenisen vuotta sitten pois luontoa pilaamasta, toki ei hyvää hyvyyttään vaan siksi, että romumetallin hinta hipoi pilviä. Muutamat romuroopet tekivätkin kohtalaiset tienestit järjestämällä näitä keräyksiä eri paikkakunnilla.Vaikka erinäistä jätettä jääkin lojumaan nurkkiin, on Suomessa silti asiantila hoidossa paremmin kuin lähes missään muualla.
Ihminen on alle sadassa vuodessa paskonut planeettansa huolestuttavaan kuntoon. Helppo kuvitella miltä täällä näyttää viidenkymmenen vuoden päästä ja toki ympäristön saastuminen tuo mukanaan muitakin ongelmia. Jääkäämme siis mielenkiinnolla odottamaan jäteöljyn ja muovisaasteen sävyttämää tulevaisuutta.