Kutsumatta peremmälle niinkuin aina ennenkin. Kielloista ja esteistä huolimatta.

 Sillä paikalle ovat ehtineet tuhoamisesta ja töhrimisestä haltioituneet nuoretkin.

Nalle on päätynyt puuhellan  päälle hirtetyksi. Tappouhkaukset, rauhanmerkit ja hirtetty nalle ovat iloisessa ristiriidassa keskenään, mutta sopivat jollakin hullunkurisella tavalla paikan tunnelmaan.

 Kestohymy ei hyydy pahassakaan paikassa.

Vanhan hääkuvan pari sen sijaan näyttää vakavalta perisuomalaiseen tapaan. Mitä sitä suotta iloitsemaan kun voi mököttääkkin.

 Teille on tarjolla unohdusta ja kadotusta.

Missäköhän tämän potretin poseeraaja on tätä nykyä? Olisi hauska kuulla mitä mieltä kyseinen henkilö on siitä, että hänen kuviaan lojuu autiotalon lattialla ihmisten tallattavana.

 Nuoriso on viritellyt omituisia ansojaan ympäri asuntoa.

Osa esteistä kävisi nykytaiteesta. Jos esimerksiksi tämä kelpo esillepano olisi Kiasmassa, niin se varmasti miellyttäisi monen taiteenystävän silmää.

Raput ovat monesti asunnon kaunein osa. Varsinkin vanhoissa taloissa, joissa ne usein on sovitettu omaperäisellä tavalla tilan sanelemin ehdoin.

Mutta mutta! Heikki se vaan tahtoo tanssia torilla yhdessä kaupunkilaisten kanssa. Kuinkahan toiveen kanssa kävi? Täytynee joskus ottaa selvää sopivan tilaisuuden tullen.

Yläkertaa lähestyttäessä alkaa lattia olla päällystetty pitkälti sarjakuvilla. Jälleen kerran on ihan kelpo luettavaa jäänyt ajelehtimaan tarpeettomana kohti varmaa tuhoaan.

 Hyvä neuvo, sillä hiljaisuus on kallisarvoinen luonnonvara ja jo kohtalaisen harvinainenkin nykyään.

Vanhan talon persoonallisuutta. Vasemman puoleiseen aukkoon ei taida löytyä sopivaa ovea rautakaupan valmisvalikoimasta

 Sotkua.

Maailma tuntuu tosiaan päivä päivältä ihmeellisemmältä paikalta. Mitä enemmän asioita tutkii, miettii ja ymmärtää, sitä enemmän on haltioissaan tästä käsittämättömän jumalallisesta paikasta jossa saamme ohikiitävän välähdyksen aikaamme viettää. Siksi kannattaakin ottaa kaikki irti jokaisesta kallisarvoisesta hetkestä

 Matalalentoa. Joulupukin tuoma Junkers pienoismalli on tainnut jäädä kokoamatta.

 Hyväntuulista jätettä.

Kaatopaikan kaunottaret.

 70-lukuiset sarjakuvat lojuvat sikin sokin. Harmittaa todella tällainen epäarvostus.

Itäpuolen kattohuoneisto on yllättävän rapsakassa kunnossa. Voisin lyödä vetoa, että eristeisiin on tehty sisäpuolinen höyrynsulku villapakettien muoveista ajan hengen mukaisesti.

 Kummituskin vain naureskelee naulassaan. Sieraimesta läpi ja sillä selvä.

 Kylppäri sopisi suoraan kauhuelokuvan terurastuskohtauksen kulissiksi.

Joku on tahtonut töntätä suihkukaapin nurin. Toivottavasti helpotti kun pääsi totetuttamaan itseään.

 Pihakin on kuin puolen hehtaarin kaatopaikka.

 Leikkuri on joutunut villiintyneen nurmikon vangiksi. Jotenkin surkuhupaisa näky.

 Leikkurin malli antaa lisää koomisia piirteitä vallitsevaan tilanteeseen.

 Monesti tuntuu että ihmiset pitäisi laittaa elämän tai ainakin omaisuuden hallinta kurssille.

 Työläästi ylläpidettävät puuveneet alkavat olla kadonneet rannoilta.

 Kelkkailukausi alkaa olla pikku hiljaa päätöksessä.

 Niin myös tämänkertainen tutkimusmatkammekin akaa lähesytä loppuaan.

Viimeinen kuva tontin nurkalta kertoo sanattomasti sen, että luonto voittaa aina loppuviimein ja ihminen ei ole muuta kuin katupölyn hiukkanen keväisessä tuulessa. Mutta ei se ole lainkaan huono rooli, kun vain osaa asennoitua asemaansa oikealla tavalla.