Tänään retkikuntammme matkustaa pieneen melko syrjäiseen kylään, jonka historiaan liittyy vahvasti teollisuuden ensimmäiset askeleet. Aikoinaan tässä myllyn ja sahan ympärille rakentuneessa taajamassa asui vakituisesti satoja ihmisiä ja kauppojakin löytyi kokonaista kolme kappaletta. Nykyään teollisuustoiminnan lakattua ja työpaikkojen kadottua asuu seudulla enää kourallinen ihmisiä. Kesäaikaan asukasluku tosin kymmenkertaistuu ja kyläkeskuksessa sahan rauniohin rakennetussa kahvilassa käy suorastaan kuhina, kun luonnonkauniiden maisemien houkuttelemat matkailijat tutustuvat seutuun.

Tämän piipun juurella olen katsellut taivaita jo luultavasti ennen ensimmäisiä muistikuviani ja sen jälkeen lukemattomia kertoja. Paikka liittyy läheisesti sukuni historiaan, sillä esi-isäni toimivat täällä mylläreinä kolmesataa vuotta ja sitä ennenkin on näillä sijoin ollut myllytoimintaa aina pakanuuden ajoista saakka.

Pikkupoikana tuli tutustuttua hylätyn sahan salaperäisiin loukkoihin siihen asti, kunnes se vuosisadan lopussa kunnostettiin näyttelytilaksi ja kesäkahvilaksi. Ehkä juuri näiltä tutkimusmatkoilta kumpuaa se loputon kiinnostus autioituneisiin paikkoihin ja rakennnuksiin.

Myllytoiminta näillä seuduin loppui lopullisesti viisikymmentäluvun lopulla ja kylän keskellä sijainnut saha ajettiin alas reilut parikymmentä vuotta myöhemmin. Mylläröintiin liittyvät rakennnukset ja rakennelmat päätyivät kotiseututyöhön erikoistuneen seuran haltuun, joka kunnosti ja entisöi huonolla huolenpidolla olleen myllymiljöön asumuksineen. Saharakennukset sen sijaan jäivät suuryhtiön omistuksessa lähinnä heitteille ja purettavaksi.

Vaikka sahan jäämistöt on pääosin siistitty, löytyy lähiympäristöstä loputon määrä isompia ja pienempiä yksityiskohtia alueen menneisyydestä.

Täältä löytäisi se mäkisiä järviä etsinyt vesihiihtäjä etsimänsä. Edesmennyttä taajamaa ja teollisuuslauetta halkoo vihaisena virtaava koski, jonka vesimassat ovat koituneet useankin uskaliaan kohtaloksi. Myös kalavesinä seutu on saanut kuuluisuutta ja ovatpa tästä laskusta lohia nostelleet muun muassa Erkki Tuomiojan isoisä Sulo Wuolijoki ja runoilijoiden kruunaamaton kuningas Eino Leino.

Nykyään myllykosken rakennuksista pidetään hyvää huolta ja ne ovatkin säilyneet hienoina muistoina menneestä elämästä.

Ilman aktiivista huolenpitoa ei enää olisi ikkunoita mistä kurkistella. Miljöö rakennuksineen kertoo omaa tarinaansa matkasta, muutoksesta ja päämäärättömydestä. Nykyisistä teollisuuskomplekseista ei jää jälkipolville juuri ihmeteltävää, sillä useimmmiten ne saavat purkupallosta melko pian toiminnan lakattua, eikä moderni rakennustekniikka mahdollista umpitiiviiden betonikolossien kylmillään säilyttämistä.

Eikä tällaista elettyä historiaa pääse syntymäänkään tänä hektisenä aikana, kun yksikään yritys tuskin toimii satoja vuosia niillä sijoillaan,vaan laajentaa ja globalisoi toimintaansa kasvupaineiden alla, kunnes tekee taidokkaasti kannattavan konkurssin tai fuusioituu isompaan yritykseen, joka ajaa sen hetken päästä alas.

Yhtä kaikki, nopea tuotto tuntuu olevan tämän päivän punainen lanka, nykyään kun kaikki on saatava heti. Vaan eipä sen puoleen, kyllähän tässä alkaa kiire tulla leveästä elämästä nauttimaan haluavilla, sillä tämän hetkisten laskelmien mukaan kuluvan vuosisadan puoleenväliin mennessä tämänkaltainen hyvinvointielämänmuoto on maapallolla mennyttä. Arviolta kaksi kolmasosaa tunnetuista eläinlajeista tulee kuolemaan sukupuuttoon ilmastonmuutoksen seurauksena ja se on vain sivuoire katastrofin muiden mukanaan tuomien muutosten rinnalla. Ympäristöongelmien lisäksi väestön liikakasvun johdosta tulee vähistäkin jäljelle jäävistä resursseista veriset sodat eli saapa nähdä onko ihmiskunta vuosisadan lopulla jo kadonnut Telluksen pinnalta. 

Heh, tämä kuva sopiikin hyvin yllekirjoitetun tekstin ajatusviitteeseen, mutta myös alempiin kuviin se on oiva ohjesääntö. Entisellä teollisuusalueella liikkuessa kannattaa aina katsella mihin astelee, vaikka paikat olisikin jo siistitty. Lattioissa saatta olla salakavalia aukkoja ja kannattaa muistaa että romahtaneissa rakenteissa eivät rakennusteknisten lujuuksien fysikaaliset lait enää päde. Myös ulkosalla ja jo purettujen rakennusten perustuksissa saattaa olla vaanimassa jos jonkinlaisia onkaloita ja huonokantisia kaivoja.

Näillä rannoilla on elelty jo vuosituhannet. Luonnonkauniit maisemat antavat rauhallisen ja ajattoman tunnelman. Täällä on hyvä olla ja hiljentyä. Useat jo edesmenneet taiteilijatkin ovat ammentaneet täältä inspiraatiota teoksiinsa, muun muassa kuvataitelijat Yrjö Yrjölä, Aimo Kanerva ja Mikko Oinonen. Myös sota-aiheisista runoistaan sekä taitavasta riimien ja rytmiikan käytöstään tunnettu runoilija Yrjö Jylhä asui täällä kokonaisen kesän 1930-luvulla.

Vaikka suurin osa sahateollisuuden rakennuksista on purettu, näkyy maastossa paljon merkkejä toiminnan ajoilta.

Paljon löytyy myös pinnan alta. Kadonneiden rakennustn kivijalat ovat kolmekymmentävuotiaan metsän ja aluskasvillisuuden kätkemiä. Myös lahden pohjukan pohjasta löytyy lukematon määrä tolppia ja paaluja sekä luultavasti yhtä paljon sinne kertyneitä uppotukkeja sahan kuudenkymmenen toimintavuoden ajalta. Muistelen pikkupoikana nähneeni pohjaan vajonneena myös jonkinlaisen tukkinippuja vetäneen hinaajan rungon, mutta enää vuosiin en siitä ole saanut näköhavaintoa. Lieko lahonnut kappaleiksi vai raijattu pois kalavesiä kaunistamasta. Tai sitten ajat ja paikat sekoittuvat iloisesti muistojen sekametsässä.

Nyt kun olemme turvallisesti ylittäneet parhaat päivänsä nähneen sillan tai pikemminkin siitä jäljellä olevat paalutukset, voimme havainnoida aluetta lintuperspektiivistä.

Tässä komeilee sahamiljöö toiminnan vuosinaan. Kaikki muut teollisuuteen liittyvät rakennukset on purettu paitsi kuvan keskellä oleva korkean savupiipun juurella sijaitseva tiilinen lämpökeskus. Tosin kuvassa ei edes näy kaikki kompleksin osiot, esimerkiksi alla jatkuva kuvamatka sijoittuu tämän otoksen yläreunassa olevan vesistön toiselle puolelle.

 Metsässä maatuu loputon määrä rauta, betoni ja puurakenteita.

Paljon muuttuu maisema kolmannesvuosisadassa.

 Mr. tynnyri ei armahda luontoa. Tosin tässä herrassa ei ollut kuin kuivunutta pikeä.

 Pääosin tyhjiä ovat muutkin metsikön asukkaat.

Pienesssä kotimaassamme myös ympäristöongelmat ovat pieniä. Toisin kuin esimerkiksi sadat vuodet riistetyllä ja raiskatulla Afrikan mantereella, joka on kokenut huomattavasti suuremmat tuhot öljy- ja kaivosyhtiöiden piittaamattomuudesta. Myös nouseva teollisuusmahti Kiina on onnistunut sahaamaan elämänpuun oksaa altaan melko rivakasti. Valvonnan puute ja korruptio antavat yritysjäteille käytännössä vapaat kädet ympäristön turmelemiseen jätteillään. Kun raha puhuu on kaikki muu toissijaista, ainakin toistaiseksi. Kuten jo aiemmin taisin mainita, on ihmiskunta näillä kellonlyömillä isojen kysymysten äärellä. Eli Hameltin sanoin ollako vai eikö olla? Sinänsä muuten erikoinen tuo legendaarinen lausahdus, ettei sitä tuossa muodossa ole koskaan suomennettu vaikka versioita ja suomentajia on aikojen saatossa ollut ties kuinka monta. Ollako vai ei olla, ollako vai eikö, ollako vai ei ja viimeisimpänä versiona parin vuoden takaa lyhyt ja ytimekäs: olla vai ei?