Tontti on kuin puistometsä, tosin hoitamaton sellainen. Asumattomuus on vallinnut täällä arviolta reilut kymmenen vuotta. Rakennukset ovat kärsineet yllättävän paljon käytönpuutteesta ja vandalismista, sillä läheiset alakoululaiset ottivat paikan leikkikentäkseen ja jälki on paikoittain myös sen näköistä. Koulun käytävillä nimittäin liikkui huhu kummitustalosta, joka sai lapsukaisia paikalle niin, että ovet jouduttiin  raskain rautaketjuin lukitsemaan. Tämäkään ei silti ole estänyt innokaimpia aaveenmetsästäjiä, vaan pikkuväki löysi uuden kulun päärakennuksen sisään ulko-oven alta repimällä lahon kynnyksen kokonaan pois. Itse en edes haaveillut mahtuvani tuosta kolosta, joten tyydyin taltioimaan tunnelmia vain lasien lävitse. Myös naapurin välitön paikalle tulo rauhoitti osaltaan tunkeutumisaikeitani. Ainoa tie tänne kulkee nimittäin viereisten talojen pihojen poikki. Metsän saloista toki olisi päässyt huomaamattakin tontille, mutta tällä kertaa olimme paikalla luvan kanssa.

Rakennustarvikkeiden ja jo pystytettyjen rakennusten perusteella voi päätellä, että täällä on maallista majaansa pitänyt perinteinen tee-se-itse-mies. Jos jonkinlaista viritelmää ja tarviketta löytyy lähes jokaiseen tarpeeseen.

Lukuisien piharakennusten yhteenlasketut neliöt ovat varmasti yli sadan neliön.

Eläinkunnan edustajiakin on täällä asustellut, monenlaista aitausta ja koppia löytyy. Luultavasti ainakin lampaita ja kanoja on käyskennellyt tämän satumetsän suojissa.

Kätevää. Pulkalla saa vaivattomasti tyhjennettyä eilisen hylsyt ja haettua samalla täydennystä.

Otos teoksesta Luovuuden hinta.

Koskenkorva on ollut ilmeinen mielijuoma, sillä mihin tahansa täälllä puolenhehtaarin metsässä astuukin, törmää aina näihin tuttuihin latomaisemiin.

Vierasmökitkään eivät enää ole parhaassa vedossa. Tästä kortteerista tuli heti mieleen viimekesäinen keikkamatka, jolloin asuimme suurin piirtein tällaisessa yhtä siistissä ja vähähomeisessa 2 x 3 metrisessä parakissa neljän soittajatoverin ja äänimiehen kanssa. Sopimukseen kuului esiintymisliksan lisäksi täysi ylläpito eli majoitus, ruokailu ja juomat, joista jälkimmäiset käytännössä olivat: yksi toissapäiväinen sämpylä per mies, lava kaljaa ja valmiiksi korkattu litran pullo venäläistä 80-prosenttista vodkaa.
 

Tämä kuva on majoitustilan ainoasta seinäkoristeesta. Myrkytystapaukset ovat olleet ilmeisen yleisiä sillä heti ambulanssin ja poliisin jälkeen on listattu kaksikin eri myrkytystietokeskuksen numeroa. Myös edesmennyt laulajalegendaVeikko Lavi poikkeaa hieman listan muista tahoista. Mutta jatketaanpa taas autiotalojen parissa ettemme enempää eksyisi aiheesta.

Katsotaan, miltä sisällä näyttää?

Asukkaan poistumisen jälkeen on kaikki jäänyt niille sijoilleen aina alakoululaisten ratkaisevaan ja tarkoin organisoituun attackiin asti.

Lyhyen päivän laskeva aurinko luo kaipuisan valon tähän hiljentyneeseen tupaan.