On tullut oudoksi tavaksi integroitua aina takapihojen kautta näiden syystä tai toisesta autioksi jääneiden talojen maagiseen ilmapiiriin, vaikka tietä pitkin pääsisi siistimmin, mukavammin ja erityisesti vähemmän epäilyttävästi. Tämän kertainen talo on vanha tuttu ja vierailu täällä ties kuinka mones. Silti visiitti on aina jäänyt kesken, vaikkei sitä koskaan kukaan ulkopuolinen ole tullut keskeyttämään. Syy on toinen: kammottava  haju, joka leijailee vierasta vastaan ennen kuin taloa on saatu edes kunnolla näköpiirin.

En tiedä kuinka tuoksua voisi kuvailla, mutta jonkinlainen mätänevän ruumiin ja  seisovan viemärin suloisesti yhteen sointuva pohjavire siinä on, höystettynä vielä kolmannella, jollakin tunnistamattomalla kammottavalla löyhkällä. Tätä kirjoitettaessakin jo pelkkä muistikuva hajusta nostaa palan kurkkuun ja yökkäysrefleksi hissittelee mahahappoja ruokatorvea pitkin näköalatasanteelle.
Ensikäynnillä epäilin, että taloon on kätketty ruumis, mutta muilla käynneillä löyhkä esiintyi yhtä voimakkaana kuin neitsytmatkalla, joten taloon ja tontille olisi täytynyt rahdata ruumita jatkuvalla syötöllä ympäristöä terrorisoivan lemun säilyttämiseksi.

Talon uudehkosta ilmeestä huolimatta ovat molemmat rakennukset peräisin arviolta 50-60 -luvulta, mutta mistään rintamamiestalosta tai pientilasta ei ole kysymys, vaan pikemminkin virkamiehen tai muun ylempisäätyisen kansalaisen asumuksesta .

Ensimmäistä kertaa täällä käydessäni olivat vaunut kyljellään. Niiden mystinen ylösnousemus onkin lähes ainoa merkki ihmisen käynnistä tällä tontilla vuosiin, vaikka kulkijoita onkin oletettavasti riittänyt. Kumma kyllä, mitään ei ole rikottu.

Sauna tarjoilee sitä itseänsä erinäisellä rojulla ja roskalla höystettynä.

Suurempi dilemma onkin kahvin kanssa. Kallen kahvi - asiantuntijan kahvi. Kuulostaa kyllä houkuttelevalta, vaikka en itseäni asiantuntijaksi monessakaan asiassa lähtisi tituleeraamaan.

Aromi rengas sen sijaan kuulostaa huomattavasti harmonisemmalta vaihtoehdolta. Valitettavasti kumpaakaan laatua ei taideta enää tarjoilla, ainakaan tässä taloudessa.

Suurempaa päänvaivaa jäi aiheuttamaan kuitenkin tämä seinään nojaileva kyltin osa, josta ei selvinnyt,  mikä Helsingin ha tai hä oli kyseessä. Vastauksia otetaan vastaan, vaikka oikein arvannneiden kesken ei palkintoja tälläkään kertaa arvota.

Itse talo on remontoitu kauttaaltaan 90-luvulla. Ulkovuori ja sisäpinnat lattiasta kattoon ovat saanet uuden ilmeen, josta kuitenkaan ei kauaa ole ehditty nauttia. Kokoon saamani tiedonrippeet kertovat, että talossa oli jonkinlaista elämää vielä vuosituhannnen vaihteen tienoilla. Myös jäämistö kertoo, että lehtiä olisi vielä milleniumin jälkeenkin täällä tavailtu.

Kaikki uusittu väliovista keittiökaappeihin. Niinkuin joskus tämän remontin aikoihin mainostettiin: Hommat hoituu, montusta parkettiin. Vaikka en millään saa päähäni, minkä yhtiön mainos tämä aivoihini jumittunut lausahdus on. Toinen saman ajan mainos muistuukin paremmin: Kuraluuri, soita. Markan budjetilla tehty kahden sekunnin mainosvideo, jossa työmaita nähnyt rakennuskonkari tuon lausahtaa on syöpynyt pehmenneiden aivojeni lisäksi myös verkkokalvoilleni.

Joskus nuorena ja notkeana ensi kertaa tänne yön pimeydessä eksyessäni tuli käytyä myös sisällä lukitsematta jääneestä ikkunasta. Mieleen jäi jo tuolloin huomiota herättävä, lähes pahoinvointia aiheuttava voimakas tuoksu. Silloinkin muistan ihmetelleeni talon autiutta suhteessa sen viimeisteltyihin ja uudenkarheisiin pintoihin nähden.

Nyt kun aloin oikein muistelemaan niin, ylhäällä oli remontti vielä kesken ja kaikki tykötarpeet levällään. Merkkinä asumattomuudesta tai vähintäänkin huolimattomasta talonpidosta pisti silmään hormien sulkupelleistä huoneeseen valuneet nokiset vesivanat.

Tässä harvoja sisäkuvia, joka on sekin eri vierailukerralla otettu. Ilmeisesti tyhjillään olonkin aikana on yritetty paikkoja pitää lämpimänä. Olisi mielenkiintoista tietää tarkemmin mikä on syy talon autioitumisen takana. Mutta ehkä se on meille ikuinen arvoitus, kuin viiksekkään naisen karvoitus.

Tilaa on ihan mukavasti isommallekin poppoolle. Koko talon alunenkin on kellaria, pinta-alaltaan arviolta sata neliötä, jonka lisäksi puolitoista kerrosta lämmintä tilaa.

Kellarin syöverit kuiskailevat houkuttelevasti luokseen, vaikka kammottava haju ei jätä rauhaan hetkeksikään.

 Alhaalta löytyy kamina eli kellarikin on ainakin osittain ollut lämmintä tilaa.

Rojua on niin maan perusteellisesti. Hajuhaitta vain ei valitettavasti anna aikaa yksityiskohtaisempaan tutustumiseen tähänkään menneeseen maailmaan. Löyhkä on pistänyt pään ja keuhkot jo kurimuksen partaalle.

Yäääärgh. On pakko vetäytyä takaisin varjoihin ja maan synkän syövereihin. Mutta vielä kotisohvallakkaan manalasta kumpuava haju ei anna rauhaa. Olen tutkinut lemun arvoitusta jo vuosien ajan ja sulkenut pois useita eri mahdollisuuksia. Tässä pikaisesti laatimani listaus mahdollisista hajun aiheuttajista:

5. Ehkä talon lähistöllä sijaitseville pelloille lingotaan teurasjätteitä ja muita tuoksahtavia tuliaisia? Ei, lantaa niille levitetään keväisin, mutta muita tuoksuja ei näiltä tantereilta juurikaan kumpua.

4. On myös mahdolllista että jonkin matkan päässä kulkeva pikatie on syypää katkuun. Mutta ei, voin 100% varmuudella sanoa ettei tämä aisteja vääristävä löyhkä leiju sieltä, vaikka muita ympäristöhaittoja siitä runsain mitoin aiheutuukin.

3. Entäs sitten valtatien toisella puolella sijaitseva laaja maanvarastointi- / lajittelupiste? Kenties se on mahdollinen pahoinvoinnin aiheuttaja. Vaan ei, ei sieltäkään nouse muuta kuin erilaisia pölyjä ja dieselmottorin puskemaa mustaa pakokaasua aina sillon tällöin.

2. Yksi varteenotettava vaihtoehto on, että lähiseudulla asusteleva sarjamurhaaja pitää taloa tukikohtanaan ja toimittaa silpomansa uhrit sen kolkkoon kellariin yön pimeydessä aina täydenkuun aikaan.

Jaetulla ensimmäisellä sijalla sen sijaan on tontin lähestulkoon kokonaan ympäröivä puolustusvoimien laaja harjoitus-, varastointi- ja koealue kuin myös talon välittömästä läheisyydestä kulkeva runkoviemärilinjasto johon tämä kyseinen kiineteistökin on liitetty. Eli lemun ja löyhkän voisi selittää esimerkiksi osittain purettu tai vaurioitunut viemäröintiliitos, josta haju voisi kummuta näissä otollisissa olosuhteissa.
Tai sitten tähän huomiota herättämättömään taloon on kätketty puolustusvoimien salaista materiaalia, jota suojellaan voimakkaan pahanhajuisella ja lievää pahoinvointia aiheuttavalla kaasullla. Ainakin jenkeissä ja itänaapurissa kyseinen artikkeli on ollut käytössä useissa kohteissa hyvällä menestyksellä. Arvailujen varaan jää, kumpi näistä viimeksi mainituista vaihtoehdoista on mystisen tuoksun takana vai onko kumpikaan?