Vartioitu, niinkuin aina. Näitä kylttejä uskoo ken uskoo, mutta tämä museoviraston suojeluksessa oleva kartanomainen pytinki itse asiassa on varustettu hälytysjärjestelmin murtovarkailta ja ilkivallantekijöiltä. Ainoa mitä vastaan sitä ei ole suojattu on aika ja luonnonvoimien kuluttava voima.

Joku vitsimies on viritellyt verannan kylkeen maastonaamioverkon eli naven, suojaamaan taloa idän suunnalta lähestyvien shakaalien ja hyeenoiden ahnailta rikollisilta katseilta.

Täytyy toki myöntää että naamionti sulautuu ympäröivään maisemaan kuin Venäläisen satamakaupungin päästöt itämereen.

Reilut kymmenen vuotta sitten tämä kaunis talo oli lähellä pelastusta. Rakennusalan viimeisen vuosikurssin opiskelijoiden piti aloittaa mittava entisöintiprojekti kyseiseen kohteeseen. Julkisivut taltioitiin manuaalisesti pienintäkin yksityiskohtaa myöten, koska alkuperäisiä rakennussuunnitelmia ei ollut saatavilla, jos koskaaan sellaisia oli paperille asti päätynytkään. Voitte arvoisat lukijat kenties kuvitella projektin suuruden, sillä jokainen kuistin ja katon kaari yksityiskohtineen täytyi piirtää mittakaavassa lyijykynällä paperille. Käsinveistetyt kuistinpylväät, ikkunoiden vuorilaudat, räystäät ja rappuset piti kaikki mitata luonnokseen jonka perusteella paljon kärsinyt komistus olisi palautettu alkuperäiseen loistoonsa.

Tällä kertaa ei kuitenkaan onni ollut myötä. Lupaavan alun jälkeen alkoivat onglemat, toisin sanoen projektille ei löytynyt rahoitusta edes välttämättömimpien tarvikkeiden tai raaka-aineiden vertaa. Museovirastokaan ei näyttänyt vihreää valoa tälle hankkellee. Talkootyönä toteutettavaksi aiottu kunnostus jäi alkutekijöihinsä.

Mitkä muodot, mitkä ilmavat kaaret! Kuistin koristeelliset muodot tuovat mieleen vuosikymmeniä myöhemmin suunnittellun Casa Finlandia sarjan kauniin muotokielen.
Joku epätoivoinen on tukenut tunkkiputkin kuistin katon uskomatta itsekkään etteikö se ennen pitkää romahtaisi.

Todellista käsityön taidonnäytettä. Nähtävissä vielä hetken verran ennen lopullista romahdusta.

Ullakko on varmasti aarteita puolillaan.

Pahalta näyttää. Ehkä kaiken ei kuitenkaan tarvitse olla pelastettavissa.

Kaunis ja käytännöllinen. Ei taida löytä Nunnauunin tai Tulikiven brosyyristä. Vinkkinä uteliaille, että pöydällä komeileva pienoismalli antaa kohtalaisen hyvän vihjeen tämän herrastalon sijainnista.

Vaahtomuovipatjan kuosista päätellen viimeisin nukkuja tässä vuoteessa on ollut ennen Moskovan olympialaisia.

Aarteita aarteita. Osakeyhtiö alkoholiliike aktiebolagin perinteinen kuljetuslaatikko.

Sisällä kaikki on säilynyt samanlaisena kuin talon aktiiviaikana kahdeksankymmentä vuotta sitten. Toki sekaan mahtuu modernimpaakin mööpeliä, mutta tunnelma ja tuoksu on peräisin sieltä jostakin ensimmäisen ja toisen maailmansodan väliseltä ajalta. Olisi suuri ilo nähdä tämä talo täynnä elämää, ehjänä ja kunnostettuna mutta kuitenkin alkuperäistä asua ja luonnollisuutta kunnioittaen.