Luonnonvoimien piiskaama asfaltti johdattaa pusikoiden piilottamalle tehdasalueelle.

Metsäjätin exä on kameroin vartioitu. Uuden teräsverkkoaidankin se on saanut ympärilleen aivan hiljan, jottei uteliaat kansalaiset tulisi hämmästelemään valtavia rapistuvia rakennuksia.

Konttorit ja toimistot homehtuvat hiljalleen kiireisten vuosien jälkeisessä alemmuuskompleksissa.

Katto on kestänyt erinomaisen hyvin viime talvien tupruttelemat lumikuormat. Sulamisvedet ovat sitä vastoin tehneet tuhojaan rakennuksen sisäosissa. Seinärakenteiden puurungot ovat paikoin jo läpilahonneet. Homeen tuoksu hivelee sieraimia, puunkuivausuunien murtuvasta asbestieristyksestä hiljalleen irtoilevan pikantin pölyn siivittämänä. Osa yli kymmenmetrisistä uuninseinistä onkin jo romahdellut omia aikojaan kylmän ja kostean ilmaston armottomassa painostuksessa.

 It's long way to light, sanoi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon pastori, tai helpommin lausuttuna Mormooni kirkon pastori.

Työn seisahtaneisuus.

 Kaunis laite ja myös käytännöllinen. Raiteita pitkin tuodaan sähkökäyttöisellä junalla vaunulastillinen kuivaa sahattua puuta, jonka laite nostaa ja kaataa seuraavassa kerroksessa olevaan kiramoon, josta puut kulkeutuvat vielä kerrosta ylemmäs määrämittakatkaisuun ja lajitteluun. Ylhäältä ne ajetaan lokeroihin takaisin alempaan kerrokseen. Lokeroista tiputetaan määrämittaiset ja lajitellut puut ketjuille, josta ne ohjataan niputukseen. Valmis pino tiputetaan kerrosta alemmas, jossa se saa kiristyspannat ja muovin ympärilleen. Sen jälkeen pinot kuljetetaan trukilla ulkona oleviin suurin varastokatoksiin.

 Pumps pumps. Hydrauliikan tunnotonta voimaa.

Viimein tuli se päivä kun mikään ei enää kannattanut.

Kyllä kulkee. Kiramon ketjujen kolinan voi vielä kuulla korvissaan, vaikka koneet ovatkin jo seisseet pienehkön ikuisuuden. Täytyy kyllä kehua koneentoimittajan eli Heinolalaisen Plan Sell -sahakonevalmistajan laitteita. Voisin lyödä satasen vetoa, että kaikki laitteet toimisivat vielä kun löisi virrat päälle ja koneet käyntiin. Käytössä väljistyneet värkit eivät esimerkiksi pakkasessa ole toki kaikkein notkeimmillaan ja saattaa silloin tällöin joku ketjukin luistaa pois rattaaltaan. Mutta toisen satasen voisin lyödä vetoa, ettei nykytekniikalla valmistetut hienosäädetyt tietokoneohjatut laitteet toimisi senkään vertaa näissä olosuhteissa muutaman vuoden käyttämättömyyden jälkeen.

Sata vuotta sitten ei kukaan olisi uskonut, että tällaiset valtavat teollisuuskompleksit jäävät tyhjilleen kilpailun ja kehityksen armottomassa pikajuoksussa ihmisyyttä vastaan. Sinänsä toimivat kokonaisuudet rapistuvat hylättynä verrattain lyhyen käyttöikänsä jälkeen. Tämän hetken visionäärit voivat kuvitella kuinka kulutushysterian huumassa rakennetut jättimäiset kauppakeskuset rapistuvat suurkaupunkien laidoilla vandaalien hajoittamana ostovoiman kadottua globaalin taantuman jälkeen ja todellinen arvo on enää viimeisillä käyttämättömillä luonnonvaroilla, joiden jakamista selvitellään asein ympäri maailmaa.