Tosielämän Mad Max -biilit lojuvat tällä maailmanlopun synkkiä sävyjä kuvastavalla asfalttikentällä. 

Tähän ikäloppuun Nissaniin lienee joku aikuisiän kynnyksellä kompuroiva kuoropoika toteuttanut unelmiaan. 

Pinkit penkit ja kaikki. Kyllä tällä on kelvannut kyyditä yläkouluikäisiä tyttölapsia, Cheekin muristessa ja ähistessä konemusiikin päälle.

Tämä uuno taas on saanut hirmuiset liekit kuvastamaan ferrarin serkkupojan räjähtävää voimaa ja äärimmäistä suorituskykyä.

Tömpsis. Fiestan keula on saanut uutta muotoa. Jos Lauri Tähkä olisi auto se näyttäisi kenties juuri tältä.

Per aspera ad astra eli vaikeuksien kautta voittoon. 

Seuralainenkin on tullut kaltoin kohdelluksi.

Joku automaalarin alku oli sutkuttanut tämän Suzukin telalla uuteen väriin.

Viperraita takasi vauhdin tälle Fiestalle. Kattokin lentänyt äänivallin rikkoutuessa.

Rikkomisen riemua. Teini-iässä energialatauksen ohjaaminen osuu harvoin hyödylliseen kohteeseen.

Look at Opel now slogan on muutaman kerran saanut miettimään, oliko kyseisen mainoslauseen keksijä miettinyt, miltä se näyttää pikitien laitaa kihnuttavan vanhan ruosteisen ja savuttavan Kadetin tai Astran takalasissa. 

Swing.

Tällä kokoelmalla tekisi jo pienoisen tilin romukauppiaan kanssa. Kukahan lienee haalinut nämä kotterot tänne hautausmaaksi muuttuneelle parkkipaikalle.

Mondeo ja tuesdeo.

Lagunan silmät pullottavat kuin myrkkystruumapotilaalla.

Apukuski on kärsinyt matkapahoinvoinnista ja antanut ylen hansikaslokeroon.

Käydään nyt katsastamassa parkkista varjostava rakennuskin, kun kulmilla ollaan.

60-70 lukulainen, luulisin.

Kaunis hiljaisuus.

Lattioilla lojuu viisisatasia, ei siis ainakaan rahasta ole ollut kiinni paikan huonohko ylläpito.

Alumiinirunkoisia jaloilla seisovia akustolevyjä. Käteviä vaikkapa studion tilanjakamiseen.

Mitäköhän muuta täältä vielä löytyy? Alku on ainakin lupaavaa, viissatasiakin on löytynyt jo sormenpaksuinen nippu.

Kaasupullo vai ohjus?

Toinen puoli onkin vielä rytöisempi kuin alkupää.

Isot tilat, mutta eivät enää pelastettavissa.

Kuten monet muutkin kantakaupungin alueella olevat hylätyt tilat, on tämäkin saanut toimia narkomaanien ajanviete- ja piikityspaikkana. Patja alle pää pyörälle, kirjaimellisesti.

Graffitien vähyys ihmetyttää. Ovatko harrastajat kadonneet näiltä seuduin vai onko taiteenlaji mennyt pois muodista?

Yllättävän paljon lastenvaatteita, leluja ja värikyniä. Itse luulisin, että nämä on varastoitu tänne siinä vaiheessa kun lusikat on menneet jakoon ja ehkä muutettu pienempään 'väliaikaisasuntoon'.

Kuulemani mukaan täällä ei sujunut kuin Hauholla. Tiloissa on siis toiminut moottoripyöräliike, jonka toimenkuvaan kuului varaosat, ajovarusteet, huollot ja muu moottoripyöräilyyn liittyvä. Eli täydenpalvelun pulju on ollut kyseessä, patsi että palvelu kuulemma oli kaikkea muuta kuin hyvää. Kenen pyörä kolhittiin perushuollossa, kenen kaatui niin että tankkiin tuli lommo, puhelimeen ei vastattu ikinä, eikä myöskään huolloissa sattuneista virheistä ja vahingoista. Vara-osien tilausaikataulut venyivät kuukasilla sovitusta ja loppuviimein kävikin niin, että piti laittaa niin sanotusti lappu luukulle. Eikä siinä mitään, mutta asiakkaiden moottoripyörät jäivät myös suljettujen ovien sisäpuolelle.

Itsekin muistan joskus käväisseeni kyseissä kaupassa, kun ystäväni oli tilannut sieltä vara-osia jotka muistaakseni myös jäivät saapumatta.

Mutta tässä ollaan nyt. Konkurssipesän selvitys kestää monesti niin kauan, että realisoitava omaisuus mudostuu miinusmerkkiseksi, kuten tässä tapauksessa. Irtaimistolla eikä kiinteistöllä ole enää mitään käyttömahdollisuutta. Kaupunki vastaa loppuviimein rakennuksen purkukuluista ja maaperän puhdistamisesta mahdollista uutta käyttötarkoitusta silmällä pitäen. Toisin sanoen veronmaksajien pussista kuitataan tämänkin rotiskon hautajaiset.

Vaikka en ole kovin kiivas luonne, niin joskus tekisi mieli näyttää maailmalle pari ju-jutsu huitaisua niin että asiat alkaisivat turvota oikeudenmukaisempaan suuntaan.

Mutta eipä sitä jaksa näillä voimavaroilla muuta kuin soljua mukana ajan ja materian yltäkylläisessä virrassa kohti kaatopaikkaa. 

Sitä ihmettelen, ettei rahanarvoinen tavara ole kelvannut pitkäkyntisille. Uusia renkaita on useampi torni, vanteilla ja ilman. Ehkä sosiaalietuudet ovat sen verran muhkeat, ettei nykynarkomaanien tarvitse enää rötöstellä muuta kuin harrastumielessä.

Turvakaaretkin tekisivät kauppansa autoharrastajien palstoilla.

Kaiken rikotun lasin keskellä on myös ehjiä. Ikkunatkin on rikottu lähes koko rakennuksesta, mutta vakuutusyhtiö on hoitanut hommansa ja asennuttanut sopimuksenmukaisesti uudet klasit ja akkunat tähän purkukuntoiseen rakennukseen. Ja sitten se mikä tällä tutkimusmatkalla ehkä eniten jäi kaihertamaan: Lukitun teräsoven takana olevassa pannuhoneessa on käynyt perinteisesti. Vesimittari on jäätynyt ja haljennut talven pakkasilla, eikä siinä mitään, sellaista sattuu. Mutta vesiä ei kuitenkaan ole katkaistu kiinteistöltä eli siellä pulppuaa yli sadan kuution päivävauhtia juomakelpoista kultaakin kalliimpaa vettä suoraan viemäriin ja jätevesilatokselle puhdistettavaksi. Piitaamattomuus yhdistettynä ahneuteen on se duo, joka ajaa ihmiskunnan vielä tuhon partaalle. Ja veikkaan, että tässäkin lotrauksessa maksumieheksi joutuu joku muu kuin kiinteistön omistaja.

Joskus tuntuu että ihmiskunta pitäisi viedä psykologisiin tutkimuksiin syvälle salaisten tutkimushuoneiden perukoille. Ehkä silloin saataisiin saisi selville missä meni vikaan.