No heipä hei, se on Hauhon Hannu Karpo täällä taas päivää. Tänään tuhlaamme parasta katseluaikaanne sisäilmaongelmien merkeissä. Tuo räjähdysmäisesti viime vuosina kasvanut vitsaus kulkee käsi kädessä rakennusteknisen osaamisen ja tietotaidon kanssa mikä onkin hyvin mielenkiintoinen ja absurdi yhtälö.

Pääsy kielletty: Valaalta, hevoselta, rotalta ja varsinkin laiskiaiselta. Haiskahtaa varhaisteini-ikäisten tekstiltä, jossa iloisesti sekoittuvat satuhahmot ja todellisuus, aikuisuuden painon hivuttautuessa pikku hiljaa heikoille hartioille.

Sisälläkin on pistetty paikkoja uusiin uskomuksiin niin ammattirakentajien kuin angstiaan purkavan nuorisonkin toimesta.

 Muutama vuosi sitten tämä päiväkoti jouduttiin tyhjentämään suuren remontin tieltä, vaikka kaikki 'päivittävät remontit' oli vuosien aikana jo tehtykkin. Syy evakuointiin oli ikävä: sädesieneksi kutstuttu mikrobi, joka viihtyy ja lisääntyy seisovassa ja epäpuhtaassa vedessä eli tässä tapauksessa talon kellarikerroksiin rakenteiden läpi tiivistyneessä sade- ym. vedessä.

 Talo siis peruskorjattiin täysin sopuisalla 900 000 euroa maksavalla saneerauksella, jonka lisäksi kaikki huonekalut, lelut, matot ja tekstiilit jouduttiin uusimaan, etteivät itiöt pääsisi takaisin tiloihin niiden kautta. No, verorahat on tietysti tarkoitettu yhteiseen hyvään ja hyvinvointiin. Ikävä kyllä pari vuotta kattavan remonti ja paluumuton jälkeen oli jälleen ongelmia. Kosteutta, hometta ja jos jonkinlaista sientä pukkasi joka nurkasta ja ilmanvaihtokanavasta, joten taas oli pikamuutto edessä. Kaikki juuri uusitut huonekalut ja tarpeistot piti jälleen hävittää ettei niiden mukana kulkeutuisi haitallisia itiöitä väliaikaistiloihin.

 Joku muukin on ilmeisesti tuntenut antipatiaa tätä verorahoillla täytettyä pohjatonta kaivoa kohtaan piirrellessään näitä etäisesti halkaistua aurinkoa muistuttavia kuvioita juuri uusittuihin ikkunoihin.

 Asian ytimessä, niinkuin aina.

Remontin yhteydessä rakennettiin uusi liikunta- ja juhlasali, jota visioitiin myös vuokrattavaksi yleishyödyllisiksi esintyymis- ja kokoontumistiloiksi. Tiettävästi ensimmäistäkään  aiottua  tilaisuutta ei ehditty järjestää  ennen rakennuksen käyttökieltoon asettamista.

Niin se vaan välillä käy, tai useinkin, että pää jää vetävän käteen. Veronmaksaja on uhri monessakin käänteessä, ainakin niin kauan kuin holtittomasti yhteistä kassaa käyttävät on saatu edesvastuusen ja ajattelemaan miten, mihin ja millaisiin tarkoituksiin niitä vaihdonvälineitä jaetaan. Tärkeää olisi kunkin tahollaan keskittyä tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka kestävät, toimivat ja tuottavat suhteessa niihin sijoitettuun työmäärään ja luonnonvaroihin, sillä muuten kaikki on turhaa. Ehkä se on muutenkin.