Jos  ei tietäisi, niin voisi aivan hyvin luulla olevansa. No niin, sillä lauseella tämän tarinan piti alkaa, mutta lastenhoidollisten velvoitteden kutsumana en päässyt edes ensimmäisen virkkeen loppuun.
Lause ei toki tuollaisenakaan aivan huono ole, vaan jopa parempi kuin mitä sen alunperin piti olla. Sanomani siis piti, että jos ei tietäisi, niin voisi luulla olevansa viime kesänä kolutun tulitikkutehtaan sfäärisissä maisemoissa. Graffittien täyteinen autio halli on yllättävän viihdyttävä retkikohde sateisen iltapäivän ratoksi. Tervetuloa seuraan ja viihtymään, tästä se matka alkaa.

Aluksi heti tyhjät pois ja faktat pöytään. Rakennus on valmistunut hanuristi Simo Silmun syntymävuonna ja sen kyllä uskoo, sillä molempien pakkasen ja pakkkasnesteiden pieksemässä olemuksessa on samaa toivottomuutta. Eli molemmat ovat huollon ja ylläpidon puuttesta johtuen teknisen käyttöikänsä päässä.
Fakta numero kaksi on se, että oikotie-sivuston antaman arvion mukaan alueen keskimääräinen neliöhinta huitelee 2500-3000 euron välimaastossa, mikä taas tarkoittaa sitä, että tontille varmaan nousee lähiaikoina muutamakin luxuskerrostalo, ollaanhan sentään melkein keskellä kaupunkia ja melkein järven rannalla. Vaikka vanhan teollisuuskiinteistön maaperä on luonnollisesti syvälle saastunut, voidaan se yhteisillä varoilla puhdistaa ennen gryndereiden paikalle saapumista.
Fakta numero kolme: Talotyyppi muu. Talotyyppi tarkemmin: Muualla luokittelemattomat sosiaalitoimen rakennukset. Tämä viimeksi mainittu epätarkennus ei paljoakaan anna infoa rakennuksen edesmenneestä käyttötarkoituksesta.

 Sitä ihteensä, tyhjiä maalipurtiloita, lasia ja rikottua kiinteää irtaimistoa.

 Näkymättömien ihmisten juhlia valvoo näkymätön ovimies.

 Tuulikaapissa ei ole tungosta. Enää.

 Lähes kaikki ikkunat on ummetettu vanerilla.

 Värit ja ilot.

 Tällainen näky saa lähes hyvälle tuulelle.

 Rappion ja taiteen viehätys, kuin discoon eksynyt Arto Melleri rakennukseksi puettuna.

 Taitelijan tuoli. Mikä lie tämän jalon ja jalostetun huonekalun tarina?

Gösta vainaan wc-tunnelmissa ei lienyt aivan tällaista miljöötä rustaillessaan tekstinpätkää Unelmia ja toimistohommia kipaleeseen.

 Astutaan toki peremmälle pimentoon.

 Erään huoneen perällä seisoskelee tuttu sutiparta näyttämässä punaista valoa.

 Poika on tullut kotiipdl.

 Put on your dancing shoes, lauloi Hakalan Aikka ennen aivoinfarktia.

No nyt! Nyt ollaan johdatuksen äärellä! Tuttu hahmo ja tutun satumaailman edustaja osoittelee ylätasanteelta.

Vanhat kierot ja lierot mönkii silmämunista sisään. Tällaisesta se aivojen kuvataidetta käsittelevä osio diggailee tosissaan. Ei ole Mona Lisasta vastaavia fiiliksiä irrottamaan, millään muotoa da Vincia disauttamatta.

Jos lukijoilla on tietoa näiden jalojen hahmojen luojasta, ottakaa ystävällisesi yhteyttä toimitukseen. Vastaajien kesken arvomme paketin Juhla Mokkaa.

 Salin nurkassakin keimailee yksi jäsen tästä monsterit oy perheestä.

 Ei elävä, mutta ei myöskään hengetön.

 Nyrkin heilutusta kolmannen kerroksen ikkunasta.

 Karva-Mölli yrittää karkuun lastulevykaapin syöveristä.

Joku profetoimisen lahjan saanut sekakäyttäjä oli loihtinut myös meikäläisen buddhamaisen habituksen leijumaan kiinteistön seinällle. Suhteettoman tarkka näköispiirros menisi täydestä vaikka passikuvana.

 Keittiöstäkään ei puutu psykedeliaa.

 Kohtalaisen kovaa taidetta. Pistää toisinaan sanattomaksi.

Kuka repi pululta pään, ei sillä ettäkö se olisi väärin. Tämä saastainen elikko on  yksi niistä luontoäidin ja ihmisen yhteistyönä aikaansaamista luonnottomista roskaa ja paskaa syövistä mutaatioista joita en voi sietää. Muistuttaa enemmän nokalla varustettua lentävää rottaa kuin lintua.

Pää löytyi. Tosin en tiedä kuuluko se tuolle jumalattomalle otukselle jota kyyhkyksikin on joskus kutsuttu.

Tähän viisauteen on hyvä päättä tämä kuvataidehurjastelu. Kaikki kun on kuitenkin kiinni aisteista.