Useimmilla meistä on haaveita, odotuksia tulevaisuudelta, mielipiteitä miten asioiden tulisi olla ja varsinkin miten niiden ei tulisi olla. On helppo nostella epäkohtia puheenaiheisiin tai otsikoihin ja sanoa miten yhteiskunnan pitäisi toimia. Vaikeamapaa kokonaisuus on kuitenkin saada oikeasti toimimaan hyvin pitkällä tähtäimellä eikä vain hetkellisessä nousukauden huumassa, joka pienessä nosteessa leijuu tyhjyyden päällä. Vielä vaikeampaa, jos ei jopa mahdotonta, on saada aikaiseksi sellainen tilanne, että kaikki kansa tai edes suurin osa ihmisistä olisi tyytyväisiä ja ehkä jopa onnellisia. Yrityksiä on toki ollut useita, kommunismista kapitalismiin ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta siltä väliltä.

Unelmien täydellistä ihanneyhteiskuntaa sanotaan utopiaksi. Millainen sinun maailmasi olisi? Realiteettien huomioonottaminen on yksi utopian peruskivistä. Ihminen ei elä pelkästä rakkaudesta. Ruoka, juoma ja suoja ovat ihmisen elinehtoja, joten niiden saaminen  ja olemassaolo on turvattava ennen kuin aletaan rakentaa yhteiskuntaa, joka vastaa elämisen syvintä tarkoitusta.

Paratiisi-seurakunnan saarnaajan Per Gamaliel Mustapään sanoja muistinvaraisesti lainatakseni: 'Ei vain ruumis, vaan myös sielu tarvitsee ravintoa'. Prioriteetti kaksi heti hengissä pysymisen jälkeen on ihmismielen huvittaminen eli niin sanottu hengenravinto. Uskonnot, tarinat, runot, maalaukset, veistokset, musiikki ja kaikki muut taiteenlajit ovat ihmisten janoamia jo aikojen alusta saakka.

Tasan ei käy onnenlahjat, niinkuin monesti on kuultu sanottavan. Utopia-yhteiskunta on herkästi särkyvä ja jos perustuksissa on jo olennaisia virheitä, ei elinkaarikaan tule todennäköisesti olemaan pitkä. Huonolla tuurilla olet kokeilun jälkeen kadulla, köyhänä ja katkerana.

Vaihtoehtoisesti voit onnistua ja yhteiskuntamallisi sekä elämäntapasi toimii niin että elämä maapallolla voi jatkua kohti parempaa huomista. Erilaisia utopiakokeiluja on ollut sadoittain ympäri maailmaa. Suomestakin on lähtenyt lukuisia siirtokuntia uuden uljaan maailmanjärjestyksen toivossa. Poikkeuksetta ne ovat kuitenkin sortuneet omaneduntavoittelun tuomiin sisäisiin ristiriitoihin.

Monet suomalaiset ihanneyhteisöt perustettiin ilmastoltaan lämpimiin maihin. Yhdistävänä tekijänä voidaan pitää sosialistisfilosofista ja vegetaarista elämänkatsomusta.

Etelä-Amerikasta löytyy vieläkin Suomesta viime vuosisadan alkupuolella lähteneitä utopiayhteiskuntia tai pikemminkin niiden jäänteitä, jotka ovat sekoittuneet ja sopeutuneet paikalliseen väestöön ja kulttuuriin.

Myös uskonnollisia utopioita on syntynyt ja lähtenyt täältä kylmästä ja karusta kotimaastamme. Israelissa toimiva 70-luvulla perustettu Jad Hashmona ja Sierra Leoneen kolmesataa vuotta sitten kulkeutunut Uusi Jerusalem ovat näistä kenties kuuluisimmat. Lopputulos niissäkin tosin taisi näyttää yhtä pyhältä kuin vartiotorni vessan lattialla.

Syytä ei tarvitse tälläkään kertaa kovin kaukaa etsiä. Heikoin lenkki kaikessa on ihminen itse ja se monessa yhteydessä mainittu perisynnin perkele, eli ahneus.

Ehkä kannattaisi vain hiljentää hieman vauhtia ja katsoa ympärilleen. Saatatkin jo elää omassa utopiassasi kun vain tarkastelet asioita tarkemmin. Koko elämäsi olet tehnyt valintoja, jotka ovat ohjanneet sinua tähän hetkeen. Virheitäkin toki sattuu, mutta se suuri linjaus on kuitenkin jokaisen omassa hallinnassa. Ulkopuoliset tekijät tietysti puuttuvat usein asioiden kulkuun, mutta sekin vain tuo jännitystä matkalle.
Monilla vain on valitettavasti niin kiire elää ja savuttaa etteivät he edes huomaa elävänsä. Sitten kaikki onkin jo ohi.