Lupaavasti alkaa tämäkin matka menneisyyden syövereihin ja tuberkuloosin mustaakin mustempaan historiaan. Tuberkuloosi, Mycobacterium tuberculosis eli tubi oli suomessa hyvin yleinen 1900-luvun loppupuoliskolle asti. Tauti leviää pisaratartuntana ja hoitamattomana aiheuttaa tuhoa keuhkoille ja keskushermostolle. Yksi kolmasosa maailman väestöstä kantaa kyseistä bakteeria täysin oireettomana ja se saattaa puhjeta vasta vanhuuden tai heikenneen immuniteetin laukaisemana. Kuitenkin vain noin kymmenen prosenttia bakteerin kantajista sairastuu.
Myös eläimet kantavat tuberkuloosibakteeria ja niistä se tarttuu ihmiseen ravinnon, esimerkiksi maidon välityksellä. Vaikka Suomi on 2000-luvulle tultaessa ollut virallisesti tuberkuloosista vapaa maa, on tartuntoja jokusia satoja vuosittain. 

Tässä sairaalassa, johon ilmeisesti ei vieläkään haluta vierailijoita, on terveydenhuollollinen toiminta loppunut armaan ja aurinkoisen 1990-luvun alussa. Sen jälkeen tiloissa jatkoi pakolaisten vastaanottokeskus vielä toistakymmentä vuotta kunnes sekin muutettiin nykyaikaisempiin tiloihin. Paikalleen muurattu jykevä kivitalo odottelee tulevaisuuttaan ja uutta käyttötarkoitustaan, johon tämän hetkisten suunnitelmien mukaan on tarkoitus tehdä luxusasuntoja senioreille.
Sadan kilometrin päässä on toinenkin, hieman vanhempi tuberkuloosisairaala tyhjillään. Se jäi pakkohuutokaupassa paikalliselle pankille. Rakennuksen julkisivua on edellinen omistaja korjauttanut valtion 300 000 euron tuella vuosituhannen vaihteessa, mutta sisäpinnat ja rakenteet vaatisivat täyden peruskorjauksen. Jos rakennus ei olisi suojeltu, pankki purkaisi sen pois. Pankinjohtajan mukaan rakennus todennäköisesti lahjoitetaan jossakin vaiheessa nimellistä korvausta vastaan, jos joku sen vain huolii. Uhkasakon painostamana ei rakennussuojelukaavaan merkittyä valtavaa kompleksia ryhdy moni kuitenkaan kunnostamaan, joten saatta olla että se aikansa rapistuttuaan määrätään loppu viimein purettavaksi korjauskelvottomana. Homma käy suhteellisen helposti pienellä kaavamuutoksella paikallisen hyvä veli verkoston illanistujaisissa ja seuraavana vuonna tontille rakennetaankin jo uudisrakennuksia kaikkien eduksi ja hyödyksi.

Tällä alueella varsinaisia sairaalarakennuksia on vain yksi, mutta sitäkin suurempi. Kokoa on vaikea arvioida, mutta puhutaan tuhansista neliömetreistä, jonka lisäksi maan alla sijaitsee kellarikerros huolto- ja yhteyskäytävineen.
Pahoittelen panoraamakuvan vääristymää, mutta kamerasta loppui virta juuri kriittisellä hetkellä, eikä siis saatu koekuvaa kummempaa ikuistamista. Kuvasta kyllä hahmottaa sen, kuinka paljon vanhalla kauniilla rakennuksella on kokoa, vaikka se ei edes täysin kuvaan mahtunutkaan.

Suomessa kun ollaan niin sijaintihan on tietysti järven rannalla ja korkean harjun laella. Järven puolelta taloa ei enää kasvuston seasta juuri erota, mutta ylimmän kerroksen ikkunasta tai parvekkeelta maisema on kuulemma uskomaton. Paikalle sattunut huoltomies kertoili rakennuksesta niitä näitä, mutta ei kiireiltään ehtinyt antamaan opastettua kierrosta sairaalarakennuksessa vaikka lahjomistakin yritettiin.

Sairaala on rakennettu vieressä toimineen mielisairaalan läheisyteen 1930-luvulla. Alunperin paikalla on sijainnut kylpylä, joka edusti oman aikakautensa huippua. Valitettavasti tulipalo koitui sen kohtaloksi, eikä uutta vastaavaa enää rakennettu.
Mielisairaalarakennuksessa toimi sen sulkemisen jälkeen muutaman vuoden ajan mielisairaalamuseo, mutta viime vuonna sekin lakkautettiin ja suurin osa suomalaisen mielisairaanhoidon satavuotiaan taipaleen varrelta kerätyistä laitteista, vaatteista ja tavaroista päätyi kaatopaikalle säilytysongelmien vuoksi. Alueen nykyinen suuromistaja rakennuttaa mielisairaalarakennukseen luxus-asuntoja ja sitä ympäröivälle kymmenien hehtaarien suuruiselle puistometsäalueelle golf-kentän, monitoimiareenan, ravintoloita ja lukuisia uudisrakennuksia muun muassa ulkomaan matkailijoiden käyttöön.

 Huomatkaa linnunpöntön erikoinen paikan valinta villiviiniköynnöksessä.

Toisen maailmansodan aikaan rakennus toimi sotasairaalana, josta kertoo muistolaatat talon pääoven välittömässä läheisyydessä. Tässä yhteydessä herää kysymys, mihin tämän sairaalan varsinaiset asiakkaat joutuivat sodan puhjettua. Myös monet muut mielisairaalat ja kehitysvammaisten hoitolaitokset otettiin sota-aikana eri käyttöön kuin mihin ne oli alunperin tarkoitettu. Tilastoja tutkiessa onkin vuosina 1940 - 1944 yllättävä piikki laitoshoidossa eläneiden kuolleisuudessa. Pikaisen laskutoimituksen mukaan reilu neljännes vajavaisuuksista kärsineistä laitospotilaista menehtyi tuona aikana. Huhujen mukaan 'armokuolemasta' oli jopa suomenkielistä kiertävää kirjallisuutta tiettyjen eikoislääkäreiden keskuudessa. Niin sanottu pakkoeutanasia haudattiin kaikessa hiljaisuudessa toisen maailmansodan päätyttyä. Tiedä sitten, sillä eipä näistä aiheista ole historian tunneilla kertoiltu.
Sama käytäntö laitoshoitopotilaiden kanssa oli käytössä toki myös muualla Euroopassa ja paikoin vielä huomattavasti suuremmalla prosentilla.

Tulevaisuutta ei kannata liikaa murehtia eikä suunnitella, koska se ei kuitenkaa tule menemään niin kuin luulemme ja kuvittelemme edes villeimmissä visioissamme. Historiaa sen sijaan kannattaa jokaisen meistä kääntyä katsomaan ja tutkimaan. Menneisyyden virheet on hyvä muistaa vertailukohtana tuleville tekemisillemme ja valinnoillemme. Ihmiskunta on jo tehnyt lähes kaikki mahdolliset virheet tähänastisen olemassaolonsa aikana, joten nyt olisi korkea aika alkaa toimia oikein.