Kurkistus suomalaisen poikamies- / vanhapoikakulttuurin syvimpään olemukseen voi järkyttää nyky-eurooppalaiseen hygieniatasoon tottuneita. Kuvien asunnossa on elellyt tupakoiva, alkoholisoitunut ja einesruoilla elävä, yhteiskunnan pyörästä pudonnut keski-ikäinen mies.
Ruokailutottumuksista kertoo loputon määrä valmislaatikoiden foliovuokia, jotka asukas on jostain syystä säästänyt. Erikoisen säväyksen einesten lisäksi on tehnyt Mullinherkku valmisrehu, joka on edullista lisäravintoa kalliiden laatikoiden rinnalle.

Tarina kertoo miehen olleen renkinä läheisessä maalaistalossa ja saaneen talon isännältä elinikäisen asumisoikeuden työsuhdeasuntoonsa. Isännän kuoltua ei taloa pitämään jäänyt emäntä kuitenkaan pitänyt siitä, että pihan välittömässä läheisyydessä asusteli hieman erikoisenakin pidetty entinen renki. Luvattua asumisoikeutta ei kuitenkaan voitu perua, joten emäntä yritti häätää rengin katkaisemalla sähköt rakennuksesta.
Sitä tarina ei kerro miten renkimiehen elämä jatkui, mutta ilmeisesti asui talossa elämänsä loppuun asti. Ainakaan mitään henkilökohtaista omaisuutta tai ruokatarpeita ei ole viimeistä kertaa kotoa lähdettäessä mukaan otettu. Viimeinen matka on ollut todennäköisesti sairaalan kautta hoivakotiin ja hoivakodista hautausmaalle.

Talossa ei ole ollut vesipistettä, joten kaikki vesi on tuotu kantamalla pihan kaivosta. Oletettavasti tästä syystä ruoka on lämmitetty einesruokafolioissa suoraan hellan levyllä ylimääräistä tiskiä välttäen.

Makuuhuone on toiminut myös sekajätepussien loppusijoituspaikkana. Voi vain kuvitella tuoksun joka sieraimia on kesäkuumalla hivellyt. Kärpäsetkin ovat pyrkineet kohti paratiisiaan, osa onnettomin seurauksin.

Kansaneläkelaitos on muistanut poikaansa 2400 markan työttömyyspäivärahalla, josta verottajan venyvä käsi on vienyt 480 markkaa päältä. Kuukauden elämiseen on jäänyt 1920 markkaa.
Varaa on sentään jäänyt viihdemusiikkiin, Irwinin rentun ruusu albumin kasettiversio komeilee samassa kasassa kelan kirjeiden kanssa.

Kun televisio on hajonnut, on uusi haettu kierrätyskeskuksesta vanhan viereen. Sohvakalusto edustaa 70-lukulaista tyyliä kauneimmillaan. Oluttakin on otettu yksinäisyyteen.

Ämpäriin tippunut ja kuollut hiiri kuvastaa hyvin elämää. Vaikka kuinka yrittäisi ja räpistelisi päästäkseen kuilustaan, tippuu aina takaisin. Juuri kun olet varma poispääsystä, ote pettää ja irtoaa. Mitä enemmän yrität ja riuhdot, sitä nopeammin voimasi loppuvat. Lopputulos olisi sama vaikka olisit koko ajan maannut paikallasi. Ainoana erona vuoroin vaihtelevat toivon ja epätoivon tunteet ja niiden tunteiden varaan elämä kai rakentuu.