Avoimien ovien päivä. Minkä oven sinä valitsisit? Kenties alas kellariin johtavan, jossa sijaitsee pannuhuone. Tällä kertaa se kuitenkin jätettiin visitoimatta työturvallisuussyistä. Haljenneista putkista on nimittäin vuotanut muutamia kuutioita vettä betonisen loukon pohjalle. Homekasvusto on saanut otollisen kasvualustan huonosti ilmaa vaihtavassa tilassa, josta se on noussut rakenteita pitkin myös ylempiin kerroksiin. Paikka paikoin harsomaisena esiintyvän ja seinillä tummina täplinä kukkivan itiöviljelmän saattaa havaita ilman sen suurempia laboratorisia tutkimuksia.

Kuivakäymälä on ekologinen vaihtoehto ympäristöä ja luonnonvaroja järjettömästi tuhoavalle vesiklosetille.

Mistä kukin tykkää ja paljon alkon hintoja halvemmalla. Anna kuitenkin palaa ennen kuin ajat.

  

 Muutakin on tullut kirjoiteltua kuin sitä perinteistä: Kultalanguri on kuin paviaani. Mette Mannonen sääprofeetta. Oliiviöljy + pihka säärihaava. Ohto Manninen kansalaissota. Uni-apnea Bill Gosby. 

Ikuinen joulu.

Huominen, tyhjä kuin juopon lupaus.

Myllyä joka lähtöön ja muurauslaastia, sitä hyvää tulenkestävää, mutta ei kuitenkaan ajan kestävää.

Joskus voisi luulla että Salvadaor Dali sai vaikutteita teoksiinsa  autiotaloissa kiertelemällä, sillä samankaltaista surrealismia näkee lähes joka kerta tunkeutuessaan ihmiselämän jättämiin asumuksiin.

Kun kaikkea on tarpeeksi, on kaikkea jo liikaa.

Nyt ollaan lähellä sitä jotakin. Edesmenneen valtakunnan boheemin sanoin: Siellä missä uupuneet purjeet tiskirätteinä riippuvat.

Saunassa. Parturissa.

Jäte-auto. Epävakaista.

Kaup. loppu. Huono olo. Sadetta 2 mm. Huono olo. 

Kyläkauppa ei enää aukee.

Kaaduin pankin ulkorapussa.

Jonain päivänä kaikki vain loppuu.

Aika on arvokas luonnonvara ja yksilöllä on sitä hyvinkin rajallisesti. Siksi sen arvon pitäisikin olla mittaamaton. Valitettavasti moni myy vähäisen aikansa ahneuksissaan alle käypien torihintojen.
Tehokkuutta ja tuottavuutta vaativa yhteiskunta ei suosi ajankulunsa hallitsevia ajattelijoita, jotka löytävät oman vakaumukensa ja saattavat pahimmassa tapauksessa herättää myös muita mammonan tavoittelun paradoksaalisesta lumouksesta.
Monia kuitenkin houkuttelee käärmeen lailla se helpompi tie, jossa ei tarvitse itse tehdä moraalisia valintoja ja jossa riittää kun vain tottelee ja noudattaa sääntöjä välittämästä omasta etiikastaan. Millainen maailma olisi, jos jokainen vastaisi omista teoistaan, niin välittömistä kuin välillisistäkin? Toivo tulevaisuudesta ei ole valtioissa tai hallituksissa eikä edes uskonnoissa, vaan se on ihmisessä itsessään.