Tämä autiotupa on hautautunut metsän uumeniin, kesällä tästä ei näy vilaustakaan kolmenkymmenen metrin päässä kulkevalle tielle. Talvellakin saa katsoa tarkkaan mikäli aikoo nähdä sen ohiajaessaan.

Sisäänkäynti on kokenut raskaiden talvien turmelukset. Kuistin kallistusaste alkaa olla samaa kohtalokasta luokkaa kuin Estonialla ennen pinnan alle painumista.

Tämä on niitä paikkoja jossa kummittelee varmasti. Sisään mennessä huomaa ensin ovelle päin käännetyn tuolin huoneen vastakkaisessa nurkassa. Seiniä koristavat kotoisasti muorivainaan koltut, jotka ilmavirta saa hennosti liikehtimään.

Tällaisia prinsessatyylisiä varjostimia harvoin enää näkee, onneksi.

Kevyesti homeoidut toppakengät.

Makkarapaketin kuosi ei ole paljonkaan muuttunut muutamaan vuosikymmeneen. Sisällön muutoksista onkin vaikeampi mennä sanomaan, mutta luultavasti suolen sisällä on ollut jauhoja, teurasjätteitä ja nitriittiä. Niistähän se aito suomalainen makkara on tehty.

Neljäkymmentäkaksi vuotta sitten maailma oli kovin erilainen.

Hauhon Sähkö Oyn lasku muinaisuudesta. Kuinkahan suuren prosentin laskusta muodosti siirtomaksu tuona aikana, kun sähköverkkoa tänne syrjäkylille vasta pystytettiin? Ei kuitenkaan todennäköisesti niin suurta osaa kuin nykyään.

 

Niinkuin lähes aina, on paikalla käynyt myös pitkäkyntisiä, jotka ovat kääntäneet mökin irtaimiston ympäri rahan ja arvotavaran toivossa. Joskus on kuulemma onnistanutkin ja piirongin laatikosta on löytynyt muutama satatuhatta mummonmarkkaa eläkesäästöjä tai laatikollinen kultakäätyjä, jos ei perikunta ole vaivautunut paikalle penkomaan jäämistöä.

Huomatkaa asumuksen tarkkaan harkittu sävymaailma, lähes kaikissa pinnoissa on vaaleanpunaista, listoista lähtien. Katto alkaa käydä pehmeäksi. Piipun juuresta onkin jo läpireikä kohti pohjoista taivasta.

Sama tunnelma kesät talvet. Unohduksen tunnelma.

Liiterinovi on jäänyt viime vierailiijalta auki. Ilmeisesti kuitenkin pidempi hetki sitten, koska ovi on jo lahonnut lähes olemattomiin.

Liiteri on tietysti täynnä 'sitä itteensä' eli polttopuita ja pihanhoitovälineitä. Suuri osa puista on hirttä, joka on peräisin jostakin jo ammoin puretusta rakennuksesta.

Polttopuiksi pätkityissä hirsissä on tällaisia kirjaimia ja kirjoituksia joiden tarkoitus jää hyvinkin epäselväksi. Mikä lie salaviesti menneiltä sukupolvilta.

 

Täältä löytyy myös historian hämärissä kadonnut rommikori, se kuuluisa ja pahamaineinen numero kolmetoista.

 

Rommikorillisen jälkeen on suotavaa siirtyä kevyempiin virvoitusjuomiin eli Israelilaisista greipeistä tehtyyn jaffaan. Jaffa grapefruit - produce of israel. Hetki on jo vierähtänyt tämän laatikon matkasta luvatun maan aurinkoisesta aamun sarastuksesta tänne pohjolan pimeyteen. Milloin ylipäänsä pullokorit muuttuivat muovisiksi? Joskin harvinaiseksi alkavat nekin käydä tölkkien tultua yleisimmäksi. No, asioilla ja ihmisillä on tapana muuttua matkan varrella. Siksi täytyykin muistaa kyseenalaistaa menneet, olevat ja tulevat asiat ja arvot pysyäkseen tasapainossa ahneen ja viekkaan yhteiskunnan liukkaalla leikkikentällä.