maanantai 30. tammikuuta 2012


Lähes kaikesta mitä ostamme, omistamme, tuotamme ja käytämme tulee jätettä. Lehdistä, kirjoista, vaatteista ja kaikista muista arkipäivän kulutushyödykkeistä tulee kiertokulkunsa alku- ja loppupuolella jätettä. Viimeisen kuudenkymmenen vuoden aikana yhteiskunta on muuttunut aina enemmän ja enemmän kulutuskeskeisemmäksi markkinavoimien painostaessa ovista ja ikkunoista, tai lehdistä, televisiosta ja radiosta. Yleinen mielipide ja ostokäyttäytyminen on suurella rahalla ja globaalien suuryritysten mainoskampanjoilla muutettu järjettömäksi kulutukseksi ja ostohysteriaksi.
Keskiverto eurooppalainen tuottaa vuodessa satoja kiloja jätettä kotioloissaan, sen lisäksi että moni työssään tuottaa vielä toisen mokoman lisää. Jokapäiväisen kuormituksen lisäksi meiltä jää maallisen matkan päättyessä enemmän tai vähemmän henkilökohtaisia tavaroita ja omaisuutta jälkipolvien haitaksi ja harmiksi.

Vielä sata vuotta sitten tavarat tehtiin kestämään ja hankittiin vain, jos tarvetta kyseiselle artikkelille todella oli. Talot, pihat ja pihavarastot eivät täyttyneet turhakkeista, hajonneista kodinkoneista tai kerran leikityistä leluista jotka unohdetaan, kun seuraavana hetkenä saadaan taas uusia. Viimeisenä kuutenakymmenenä vuotena ihminen on vahongoittanut maapalloa enemmän kuin koko olemassaolonsa aikana. 
Vaikea kuvitella nyt, miltä maailma näyttää sadan vuoden päästä ja kuinka ihmisten asenteet ja ajatukset ovat muuttuneet. Yksi asia on lähes varmaa: romua ja jätettä on tulevaisuudessa paljon.






Tavarat ja esineet ovat usein kuitenkin ihmiselle tärkeitä. Ne on tehty helpottamaan elämää, auttamaan arkipäivän askareissa tai niihin voi liittyä tunteita ja muistoja. Joidenkin tavaroiden arvo kasvaa vuosien myötä ja niitä vaalitaan ja varjellaan tuleville polville. Jotkut esineet taasen ansaitsevat paikkansa maailmassa esteettisyydellän, vaikka niillä ei käyttöarvoa olisikaan. 



Vaikka ihminen olemassaolollaan ja toiminnoillaan vaarantaa koko maapallon olemassa olon, ei ketään voi pakottaa materialismistaan luopumaan. Ehkä kuitenkin kannattaa ajatella ja tarkkailla omaa kulutuskäyttäytymistään ja miettä jokaisen hankinnassa olevan kulutushyödykkeen kohdalla: tarvinko tätä oikeasti? Yllättävän moni asia ja esine on sellainen, jonka olet hankkinut koska luulit sitä tarvitsevasi. Tavaroiden uutuudenviehätys katoaa hetkessä ja unohdus ajaa ne kaapin perukoille odottelemaan kaatopaikalle päätymistä.

 



Puusta valmistettu rakennus maatuu maaksi noin 100-200 vuodessa kuormittamatta ympäristöä lähes lainkaan, kun taas teräbetonista valmistettu säilyy maaperässä vuosituhansia. Suurin osa nykypäivän rakentamisesta tehdään teräksestä ja betonista, silti rakennusten käyttöikä on lyhyempi kuin milloinkaan. Usein talo tulee tiensä päähän jo muutamassa vuosikymmenessä.
Kulutuksen myötä on myös kierrätyskulttuuri kokenut valtavan muutoksen. Jokaisessa pitäjässä on yksi tai useampi kirpputori. Atk-laitteet, autot, rakennusjätteet, lasi ja metalli kerätään talteen ja jatkojalostetaan uusiokäyttöön. Jätettähän toki syntyy jätteen uudelleenkäsittelystäkin, ja kierre on loputon. 
Ajattele siis seuraavan kerran kaupassa ollessasi ennen kuin toimit ja kanna vastuusi olemassaolostasi ja jälkeesi jäävästä jätteestä. Suosi ympäristöystävällisiä materiaaleja ja käyttöiältään kestäviä tuotteita.



Kuva on Hauhon kunnan entiseltä kaatopaikalta. Toiminta on loppunut pitkälti toistakymmentä vuotta sitten. Maaperä on kuitenkin asuin- ja viljelykelvoton useita satoja, jopa tuhansia vuosia eteenpäin. Ainoa haitta ei ole maaperän pilaantuminen, vaan oman säväyksensä luo jätteistä pohjavesiin liukenevat myrkylliset ainesosat. Ihmiskunta, joka mielestään edustaa maapallon älyllisesti kehittyneintä lajia,  myrkyttää itsensä ja planeettansa mukavuudenhalunsa vuoksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti